Uskaltaisinpa. Uskaltaisinko?

Vuosi sitten olin hautautuneena opintoihini. Yritin saada kaikki esseet, tentit ja opinnäytetyöni pois määräaikaan mennessä. Onnistuinkin, vaikka tiukille se menikin. Niin ajallisesti (palautin oparin kansitettavaksi ja tutkintohakemuksen koko perheen istuessa ulkopuolella autossa valmiina starttaamaan roadtripille Vuoristomaahan) kuin jaksamisen (seuraavat viikot opettelin hengittämään, syömään, nukkumaan) kannalta. Mutta valmistuin aikataulussa. Hyvä niin!

(reissuun lähtö 2011)

***Kuluneena vuotena Mies valmistui tohtoriksi ja aloitti työt tutkijakammion ulkopuolisessa maailmassa, tykäten työstänsä ihmisten parissa.

***Esikoinen käy koulua, harrastaa musiikkia ja kasvaa silmissä kaikin tavoin. Upea säteilevä-sydäminen nuorimies. Haasteita tälle talvelle ovat tarjonneet mm. yläkoulun valinta, musiikkiluokalle hakeminen sekä se että bestis menee sitten ensi vuonna toiseen kouluun. Sitä surraan jo nyt. Ymmärrettävästi.

***Tiukuseni aloitti ekaluokan ja opettajan kanssa tulimme pian siihen tulokseen, että neitokaiselle olisi parempi hypätä ensimmäisen luokan yli. Onneksemme kyseisessä koulussa tuollainen oli mahdollista. Sydän syrjällään katselin kun innokas oppija palasi päivä toisensa jälkeen koulusta sanoen: "Emmie oppinu tänäänkään mittään uutta. Mie kai jo tiijän liikaa?" Onneksemme tokaluokka tarjoaa oppimisen iloa. Musiikki- ja kuvataideharrastukset tuntuvat myös mielekkäiltä. Joskin ensi vuonna taidekoulu saa jäädä, hän kun haluaa rueta tanssimaan :)

*** Ja nuorimmainen on päivähoidossa ensimmäistä kertaa ilman siskoaan. Urheiluharrastus ilahduttaa tuota tuumailijaa. Sekä lukeminen ja laskeminen. Siskon 1. luokan vähänkäytetyt äikän ja matikan kirjat tulivat hyvään käyttöön ;) Hiukan tosin mietityttää, että mitähän se Taiga tekee ensi vuonna, kun vihdoin pääsee eskariin? Mutta jos kaveri on 4-vuotiaana oppinut itse lukemaan, niin olisihan se ihme, jos ei nyt 6-vuotta täytettyään olisi sujuva lukemisessa ja laskemisessa?

(Vuoristomaan maisemia viime kesältä. Siellä sielu lepää)

Mutta nyt tuohon otsikkoon!
Valmistuttuani olin lopussa, piipussa, uupunut. Millä nimellä sitä haluaakaan kutsua? Miun olisi pitänyt rynnätä vastavalmistuneena tarjoamaan itseäni työnantajille ja markkinoida miten hyvä työntekijä olisinkaan. Olisi. Pitänyt. Sen sijaan päätimme mieheni kanssa, että perheellemme, miulle, yhteiskunnalle on parempi, että mie hoidan itseni kuntoon ensin. Vaikka siihen menisi koko syksy. Poikkeuksellista? Ehkä, mutta vasta nyt -otettuani happea- tajuan, kuinka pitkälle sinnillä pääsee, ja kuinka monta vahingollistakin tapaa ja rutiinia olin ennättänyt luomaan pitääkseni itseni, arkemme, sen koko "ruuhkavuosi"-kuvion käynnissä :) Niistä ehkä enemmän myöhemmin. The Point is... Mie alan vasta nyt olla valmis tulevaan. Mie olen koko aikuisikäni tuntenut tarpeelliseksi suunnitella, täyttää kalenteria ääriään myöten, koettaa keretä mahdollisimman paljon. Nyt mie nautin ihan valtavasti kun miulla on päivä, jona saan vaan olla. Aikaa itselleni OLLA TEKEMÄTTÄ MITÄÄN :)

Eilen leikimme ajatuksella, että mitäs jos remppaisimme kotimme valmiiksi? (juu, olemme muutamaa huoneen viimeistelyä vaille valmiita.) Ja myisimme sen! Miksikö? Koska olen (olemme?) aina haaveilleet vuodesta maailman-ympäri-matkalla. Ja jos myisimme talomme, meillä voisi olla varaa toteuttaa tuo haave. Voi, miten kutkuttava ajatus! Takapenkiltä tuli välittömästä Reality Check; "Mutta ei me voida! Miulla on miun musiikki täällä!" Lohduttelimme esikoistamme, ettei tuo Haave ole oikeasti toteutumassa. Mutta jos ei koskaan haaveile, niin ei mikään voi muuttua. Ja jos haaveilee, kehittelee isoja ajatuksia, niin jonain päivänä jokin niistä voi toteutuakin :)

Niin. Tuolta miusta tuntuu koko elämäni kanssa. Tekisi mieleni astua pois mukavuusalueelta. En vain vielä tiedä minne. Yhteiskuntamme odottaa miun tekevän jotakin järkevää ja aikuismaista. Niin, olisihan se fiksua. Kolme lasta, talolaina. Mutta miksi miusta tuntuu, että nyt olisi mahdollisuus hypätä? Luottaa? Mie näen valoa tunnelin päästä, mie en tosin tiedä mihin tämä tunneli on miut vienyt :)

Valoisia ajatuksia teillekkin, missä sitten olettekin <3

rakkain terveisin, pikkuthti

10 vuoden aikahyppy

Rakas päiväkirja,
blogimaailma on viime aikoina jäänyt syrjään ja olen antautunut opintojeni loppuun saattamisen hetteikköön. Mutta tänä iltana kun talo on hiljentynyt, otan selvää mistä Blogistanissa nykyisin puhutaan. Ja ah, mitä mie löydänkään. Vanhoja tuttuja, uusia tuttavuuksia, kauniita kuvia, käsityöitä, pikalomia lasten kanssa ja 10 vuotta sitten-haasteen.

En ole aikoihin ennättänyt miettiä mennyttä enkä tulevaa, sillä tässä arjessakin on kiitettävästi liikkuvia osia, senpä vuoksi tämä haaste kolahtikin -hyvällä tavalla :)

10 vuotta sitten...
elin kaksin 1,5-vuotiaan poikani kanssa. Olin kotiäiti, joka oli kirjoittamassa 1. opinnäytetyötänsä valmiiksi. Muutamana arkipäivänä viikossa vein lapseni naapurustossa perhepäivähoitajalle ja litteroin, lainasin, viilasin, pohdin ja tein johtopäätöksiä.

Olin joitakin kuukausia aikaisemmin tavannut miehen, josta seuraavana kesänä olisi tuleva aviomieheni. Olin astumassa onnelliseen ja tasapainoiseen parisuhteeseen, joka tarjoaisi valoisan kasvuasustan lapselle -ja myöhemmin lapsille. Edellisen vuoden ajan olin ponnistellut tietoisesti varjosta kohti valoa. Olin viettänyt "kärsivällisyysvuotta", 1. vuotta vapaana haavoittavasta parisuhteesta. Vuotta jona tutkin itseäni, kertasin sitä kuka halusin olla ja missä olin menossa -mihin halusin olla menossa. Vuotta, jona halusin selvittää itselleni mitä minun tulikaan oppia edellisestä parisuhteesta ja eroon johtaneista syistä. Kärsivällisyysvuotena kärsivällisyyttäni koeteltiin, mutta myös uusia ovia ja mahdollisuuksia avautui eteeni. Mutta 10 vuotta sitten tähän aikaan olin jo selvinnyt. Olin löytänyt itseni. Olin saanut jo vuoden verran nauttia poikani kasvattamisesta ja kasvusta itsekseni. Olin tarvinnut tuon vuoden -olin hyvää vauhtia eheytymässä.

Joten 10 vuotta sitten muutoksen tuulet puhaltivat elämässäni. Olin jo reilut 1,5-vuotta sitten saanut ihana pojan. Ja tuona kuluneena vuotena olin löytänyt itseni, olin opettelemassa terveessä parisuhteessa neuvottelua, keskustelua, hyviä hiljaisia hetkiä. Olin opettelemassa lapsen kasvatusta yhdessä toisen vastuuntuntoisen aikuisen kanssa. Olin opettelemassa luottamusta ja onnellisuutta.

10 vuotta sitten alkoi elämäni, kuten sen tänä päivänä tunnen. Valon läsnäolo on vahvin muistoni tuosta ajasta, kuin aurinko olisi paistanut koko ajan. Niin se varmaan paistoikin. Päässäni ja sydämessäni.

Valitettavasti miulla ei vielä silloin 10 vuotta sitten ollut digikameraa, joten koneellamme ei ole lainkaan tuon ajankohdan kuvia. Siihen aikaan valokuvat teetettiin paperikuviksi ja laitettiin kansioihin.

listoja

Tämä vuodenaika nostaa listaihmisen minussa pintaan :D

on To-Do-Listoja, lahjalistoja, muistilistoja, kouluhommalistoja, ruokakauppalistoja. On listoja joista saa yksitoisensa jälkeen yliviivata hoidettuja hommia. On listoja joissa muistettavat kohdat vain lisääntyvät. On listoja joiden tekemisestä nauttii ja on listoja jotka tuntuvat painavilta niihin sisältyvien velvollisuuksien tähden.

Post-it-lippulappusia on pöydillä, kalenterin välissä, vihkoissa... Mutta nyt myös tietokoneen näyttöruudulla -ei, en sentään sinne ole alkanut lappuja liimailemaan, vaan armaassa Mäckissänihän on muistilappuohjelma <3 Ja miten mie en ollut tajunnut sen olemassaoloa ennen kuin tänään?! Aivan ihana keksintö! Ennen (siis vielä tämä aamuna!) miulla oli käytössäni erillinen kierrevihko, josta kunakin päivänä löytyy ko. päivän muistilappu, esimerkiksi näin:

keskiviikko 22.12.
klo 6.45 herätys
aamupala
klo 7.20 R1 kouluun lähtö
klo 8 Pikkuthti + luomen poisto
T+T juhlavaatteet? Lahjat opeille!
klo 9 koulu/ joulujuhla

kaupassa käynti (Kissan ruoka, kaneli, ...)

Leffa lasten kanssa

klo15 juna-asema
klo18 opintopiiri
klo 20 I. meille

Mutta nyt Kaikki Tuo miun organisoitumisen ja kerkeemisen kannalta olennainen tieto löytyy läppärin näytöltä, läppärin jonka aukaisen joka tapauksessa monta kertaa päivästä, milloin mistäkin syystä. Parhautta! Nyt mie myös tiedän missä miun muistilappuni ovat :D!

Miulla oli synttärit ja sain perheeltä "kissankestävänkukan" :)

Toivotan teille kaikille oikein rentouttavaa lomaa

ja kaikille teille jotka vietätte joulua tahtoisin toivottaa 

Rauhallista Joulua!

Havinoita havisee edelleen, tosin hiukan harvakseltaan ja hiljakseen, mutta kuitenkin :)

Kiitollisuus / thankfulness

Amerikassa vietetään Thanksgivingiä (Kiitospäivää) tänään, ja eräs ystäväni loi Facebookissa ryhmän, joka kannustaa meitä näyttämään erityisesti tänään kiitollisuuttamme toisia kohtaan sekä kertomaan sen ihmisille ympärillämme. Kuinka usein unohdammekaan kertoa rakkaillemme, että arvostamme heitä ja heidän ponnistuksiaan?

Tähän kiitollisuuteen liittyy myös mielestäni muistaminen. Haluaisin muistaa rakkaita ja ystäviämme sen vuoksi, että olen heistä kiitollinen, en siksi että se kuuluu asiaan tai se on pakollista. Viime vuonna eräät ystävämme toteuttivat joulumuistamisensa "joulukirjeen" muodossa. Heiltä tuli kirje, jossa he kertoivat mitä heille kuuluu ja mitä he olivat oppineet ja kokeneet kuluneen vuoden aikana. Minua tuo kirje ilahdutti suuresti ja jäin itsekkin miettimään, olisiko se jotain jota mekin haluaisimme tehdä. Useana vuotena olen jättänyt "pakolliset kortit" lähettämättä, sillä olen kokenut valmiiden Tiimari-korttien lähettämisen tyhjäksi toimenpiteeksi. Jos kortteja lähetän, haluan että se tulee sydämestä tavalla, että vastaanottajakin siitä ilahtuu.

Tänä vuonna olen selannut läpi erilaisia nettisivuja, joista voi tilata valokuvakortteja. Viimeisin löytöni oli amerikkalainen Shutterfly-sivusto, joka tarjoaa myös Greetings of the Seasons-tyyppisiä kortteja. Eiväthän kaikki ystävämme vietä joulua, joten minusta olisi huomaavaista laittaa kortti, jossa on huomioitu rakkaudella erilaisuutemme. Miten sitten toivottelisimme suomeksi? Onnellista juhla-aikaa? Vuodenajan terveiset? Onnellista Uutta Vuotta? Olemme kiitollisia teistä? Rakkaat terveisemme? Ja tässä ei ole kyse siitä, että vastaanottajalla ei olisi ymmärrystä joulunvietolle, vaan puhtaasti siitä, että tiedän suomalaisuuden pitävän sisällään paljon erilaisia maailmankatsomuksia ja rakastan heitä sellaisena kuin he ovat. Tiedän, että ystävämme ilahtuvat korteista ja muista muistamisista, lukipa niissa vaikka "Jouluiloa". Tahtoisin kuitenkin ilahduttaa heitä tavalla, joka osoittaa minun arvostavan heidän vakaumustansa osana heitä. Ihan vain rakkaudesta ja kiitollisuudesta, tuollainen pieni huomaavainen ele kun ei ole minulta pois, mutta voi olla suuri asia toiselle <3

(ei ehkä tyypillisin tämän vuodenajan muistamiskukka, mutta kukka kumminkin)

haaste

Eryah haastoi miut jo viikkoja sitten miettimään lapsuuttani, mutta vasta nyt saan vastattua haasteeseesi :)


1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen "Mikä sinusta tulee isona?"

jossakin vaiheessa halusin tulla kondiittoriksi, herkkuhiiri kun olen. Mutta en miksi tahansa kondiittoriksi, vaan sellaiseksi joka tekee vain hyviä herkkuja -ja vain ystäville! Hmm... bisnesajattelu ei ole ikinä ollut miun heiniäni :D?

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

Parasta olivat smurffit piirrettyinä telkkarista, sillä aina kun menin kylään erään ihmisen luokse oli hän paistanut pellillisen mokkapaa vain miuta varten, ja sain syödä sitä niin paljon kuin jaksoin, samalla kun katsoin Smurffeja videolta :D
Muita seuraamiani (ja joista tykkäsin ohjelman -en herkkujen vuoksi) olivat myös TaoTao, Kössi Kenguru, Taikuri Savinen, Lohikäärme Justus (joskin Savinen ja Justus olivatkin vaha-animaatioita...),

3. Lempileikkejäsi?

Naapuruston lasten kanssa pelattiin 10 tikkua laudalla, pollaria ja rosvoa sekä pesistä. itsekseni leikin paljon legoilla ja myöhemmin barbeilla. Naapurin poikien kanssa kiivettiin talvisin leikkimökin katolle ja olimme matti nykäsiä ja jari puikkosia hyppiessämme mahdollisimman pitkälle... silloin Nykänen oli vielä ihaltava hahmo...

4. Parhaat synttärisi ja miksi?

Jostain syystä en muista lapsuuden synttäreitäni, ja teini-iässä ne olivat vain tekosyitä kotibileille...
Mutta viime viikolla synttäreinäni sain perheeltä ja ystäviltä lahjaksi upean ja täynnä iloa ja rakkautta olevan päivän. Aamulla yllätyksekseni heräsin kun perhe toi aamupalan sänkyyn, laulun, geisha-rasian ja palmun kera :) Koko päivä oli kiireetöntä onnellista yhdessäoloa ja iltapäivällä ystäviä tuli tupa täyteen -kutsumatta <3 Tuntui niin ihanalta, kun ystävät muistivat ja halusivat viettää aikaa yhdessä!

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?

mie rakastan tanssia, ja olen aina tykännyt voimistelusta, joskaan en ole lapsuudessani harrastanut mitään. Tanssiharrastus astui kuvioihin vasta kaksikymppisenä... mutta vaikken sitä ole aikoihin harrastanutkaan on se aina niin ihanaa, sydäntä sykähdyttävää <3

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?

pakkohan se on myöntää; DINGO :D! 
vaikka parhaiten muistan kyllä ajan, jolloin kuuntelin Hassisen Konetta :) Ismo Alangon laulut ja karisma puree miuhun vieläkin!

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?

Tärkein lahjani ovat lapseni ja tämä perheemme! (miulle ei ole jäänyt mieleeni mitään lahjoja lapsuudesta tahi nuoruudesta, joilla olisi ollut erityistä merkitystä -siksi vastaan näin)

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

Olen unelmoinut saavani lisää lapsia adoption kautta. Tahtoisin myös matkustaa maailman ympäri ajan ja perheen kanssa. Sekä asua joitakin vuosia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.


Mie en laita tätä haastetta enää eteenpäin, sillä tämä onkin tainnut jo keretä kiertämään blogistanin ristiin rastiin -mutta mikäli joku ei tätä ole vielä saanut, ja haluaisi jakaa lapsuuttaan, niin ole hyvä; tässä siulle haaste :)

lauantaina satoi lunta

Meillä on aina ovet auki ystävien tulla. Joten melkeinpä joka päivä meillä on ystäviä ydinperheemme lisäksi -ja jos meillä on joku käymässä, niin hän on automaattisesti osa perhettämme ja elämäämme. Olipa kyse sitten lasten nukkumaan laitosta tai ruoka-aikana pöytään tulosta :) Joten kun tällä viikolla kävi niin hämmentävä tapaus, että meillä reilun viikon lomaillut ystävämme lähti, eikä ketään muita tullut tilalle kysyivät lapset ihmeissään; "Missä muut ovat?!" Niin. Sitä miekin ihmettelin. Siis sitä, että miksi meillä on näin iso koti, eiväthän 5 ihmistä tälläistä määrää huoneita tarvitse :) Onneksi meillä on suurperhe ystäviemme muodossa <3

(pikkuvessan yksityiskohtia)

Lauantaina  

ihailimme lumisadetta, 

pelasimme Pictionarya, 

saunoimme, 

pelasimme Muuttuvaa labyrinttiä, 

neuvvottelimme mieheni kanssa, 

teimme ruoaksi viiden tähden (kaikki tykkäsivät) "äidin superruokaa",

lapset ovat kikatelleet, leikkineet, neuvotelleet, 

esikoinen on auttanut pienempiään, käynyt kikkailemassa pikkufillarillaan,

neito on palannut mummolasta yökylästä,

nuorimmainen on törmännyt esineisiin useammankin kerran,

Rakkaani on ollut auttamassa ystäväämme puusavotassa

ja

mie... niin mitäs mie olen tehnyt? 

No ainakin puhunut puhelimessa ystävien kanssa, 

järjestellyt kaaoshuonetta (josta tulee esikoisen huone),

organisoinut omaa ja muitten elämää,

tehnyt ruokaa ja pessyt pyykkiä,

pelannut lautapelejä. 

Elänyt arkea perheen kanssa.

Tässä muutama kuva-arvoitus; mitä kuva esittää :)?

Käsittämätöntä kyllä, esikoinen seurasi ajatuksenjuoksuani; 

ensimmäinen kuva vas. yläreunassa on siis suomenlippu (haettu sana: valkoinen), 

seuraava kuvasarja on koira + putki = koiranputki

Arvaa minkä nuorimmainen piirsi pictionaryssä?

Vastaus: jättiläinen -oli niin iso, että paparille mahtuvat vain jalat :D


Mukavaa sunnuntaita :)

2 Ken Robinsonin puhetta koulutuksesta

Olen kuunnellut 2 erittäin mielenkiintoista ja valtavan hauskaa puhetta kasvatuksesta ja koulujärjestelmän vallankumouksen tarpeesta (18min/puhe). Tässä teille, jotka olette kiinnostuneita kasvatuksesta (eivätkö kaikki ole:)?) erinomainen ja ajatuksia herättävä (jopa hilpeä) video koulutuksestamme sellaisena kuin se nykyään nähdään, ja millaista sen pitäisi olla tukeakseen kasvuamme tasapainoisesti :)

Ja tässä on Sir Ken Robinsonin follow-up -puhe tältä vuodelta. Upea puhe tämäkin!

(Saunamme valaistus)

hiukan maalausta :)

Eteinen sai pintoihinsa uudet Luja-maalit! Nyt mie olen tyytyväinen. Ensinnäkin pintojen puhtaanapitäminen helpottui valtavasti, kun seinät voi vaan pestä ravasta siisteiksi. Ja toisekseen tuo väri on hykerryttävän herkullinen :) Hiukan tosin mietin miten tuollainen murrettu vihreä sopii tuon basilikaisen olkkarin seinän kaveriksi, mutta toisaalta tuo eteisen naulakko on jo nyt hautautunut takkien ja housujen ja reppujen alle :) Joten väriä ei juuri olkkarista näy.

Sama vihreä on myös pikkuvessan väri :)

Pahoittelut sotkusta kuvassa! 

Nuo miun porukoitten vanhat 1970-luvun tuolit ovat samaa murretun vihreää väriäsävyä kuin eteisen sen pikkuvessan seinät! Ennen nuo puuosat olivat valkoiset -mutta nyt ne saivat pintaansa ruskean maalin (viereinen sohva on ruskea). Kokeilimme petsata niitä, mutta pinnasta tuli tosi tumma ja feikin näköinen, joten maalipurkin ostoon! Nuo tuolit ovat aivan ihanat istua -harmi vaan että tuo kuva on noin huono, joten niiden lokoisuus ei kuvasta välity. Kuvasta poistumassa on se rakas ystävämme, joka käytti syyslomaviikkonsa maalaamiseen <3 Kiitos!

Saanko esitellä; keittiön sohvamme <3

 Ja vaikka meillä onkin maalattu, niin tätä emme maalaa! 

Aivan ihana Idätyslaatikko (lapset kysyivät, että tuonnekko ne idut sitten laitetaan itämään? Ei sentään. Miun käsittääkseni idätyslaatikko viittaa ihmisen ituihin?) Kutsutaanko tuollaisia sohvia muuallakin Idätyslaatikoiksi, vai oliko se vain miun mummoni oma sana tuollaisille sivustavedettäville puusohville?

Mutta jotta koko postaus ei menisi ihan vihreäksi (ja turkoosiksi), niin saanko vielä näyttää teille makkarin ovemme?

(ja tuon ylhäällä roikkuvan sähköjohtovyyhdin tarkoitus on muuttua oven päällä olevaksi valaisimeksi sekä valokatkaisimeksi oviaukossa)

"Oi hengen poika! Ensimmäinen neuvoni on tämä: Olkoon sinulla puhdas, hyväntahtoinen ja säteilevä sydän--" 

Säteilevää viikkoa kaikille toivottelee pikkuthti

parasta syksyn pimeydessä

Mie olen täysin kesäihminen. Kevät tulee hyvänä kakkosena sillä silloin valon määrä lisääntyy, mieli virkistyy ja aikanaan maailma alkaa vihertää kauniisti. Mutta sitten jossain vaiheessa tulee taas syksy ja ankeus. Vuodesta toiseen kamppailen tämän pimeyden, märkyyden ja ankauden kanssa. Koska kuitenkin koetan suhtautua elämään ja sen haasteisiin positiivisesti - on tästäkin vuodenajasta (sisäinen) pakko etsiä niitä ilahduttavia asioita. Ensinnäkin voin polttaa kynttilöitä (ja niitä kuluukin!), toisekseen suklaa maistuu jälleen (Hmm... olikos tämä positiivinen asia?) ja kolmanneksi VILLASUKAT JA VILLAPAIDAT (tai niin no... niitä villasukkia mie käytän ympäri vuoden...). Nämä ilahduttavat miuta syksyssä. Mistä sie ilahdut?

Pimeisiin iltoihin mahtuu myös roikkumista Blogistaanissa -ja ilahduttavia löytöjä. Vai mitäs te tykkäätte  tästä PaaPiin arvonnasta :)? Paapiin herkullinen maailma on aina yhtä ilahduttavaa -myös silloin kun se ei ole aivan Mariannemainen ;)

100 asiaa -ja hiukan asian vierestäkin

1. .Pidän listojen tekemisestä, sillä niiden kautta on muistan ja hahmotan paremmin.
2. Viimeisellä kouluviikolla viime keväänä teetin varhaisnuorilla miellekartan itsestään. Keitä he ovat?
3.  Sen jälkeen keskustelimme siitä, mikä meissä kaikissa on samanlaista.
4.  Tämä ”kerro 100 asiaa itsestäsi” on luonteva jatko ajatuksille erilaisuudesta, samanlaisuudesta sekä jalokivistä sisällämme.
5. Lempilainaukseni on tällä hetkellä; ”Pitäkää ihmistä kaivoksena, joka on täynnään verrattoman arvokkaita jalokiviä. Vain kasvatus voi saada sen paljastamaan aarteensa ja auttaa ihmiskuntaa niistä hyötymään” - Bahá’u’lláh
6. Mielestäni nuo jokaisessa ihmisessä piilevinä, potentiaalisina olevat jalokivet ovat hyveitämme, joita meidän tulisi kehittää läpi elämämme.
7.  Hyveitä on paljon, mutta joitakin mainitakseni; kärsivällisyys, oikeudenmukaisuus, tahdikkuus, ystävällisyys, huomaavaisuus, irrottautuneisuus,…
8.  Miksi puhun hyveistä enkä arvoista? Arvot ovat kulttuurisidonnaisia, mutta sisällämme olevat hyveet ovat samat kulttuuritaustasta riippumatta. 
9. Käytän hyveprojektin ajatuksia työssäni ja koulutan muitakin kasvattajia niiden käyttöön (www. virtuesproject.com)
10. Miuta kiehtoo kasvattaminen ja kasvatus
11. Luultavasti erityisesti siksi, että olen äiti
12. Tullessani äidiksi minusta tuli myös aikuinen
13. Nautin siitä, että olen aikuinen.
14. Minulle aikuisuus ei ole stabiili jämähdyksen tila vaan dynaaminen aika, jolloin olet jo selvillä omista vahvuuksistasi ja heikkouksistasi ja osaat jo kehittää itseäsi tietoisesti.
15. Perheeseeni kuuluvat toinen puolikkaani, rakas ystäväni, Mies <3,
16. empaattinen ja säteilevä esikoinen R1 (11v.),
17. R2, lempinimeltään Tiuku, joka on rohkea ja vauhdikas käänteissään (6v.) sekä
18. Lempeä ja mainiolla huumorintajulla varustettu Taiga (4v).
19. Meillä on myös 2 kissaa, jotka ovat alun perin tulleet löytöeläinkodilta.
20. Olen aina halunnut ison perheen. Mutta tämänkin kokoinen on ihana!
21. Biologinen vanhemmuus tai suvun jatkaminen eivät ole miulle tärkeintä vanhemmuudessa.
22. Tärkeämpää on vanhempana arjessa, iloissa ja haasteissa toimiminen
23. Ensimmäinen muistikuvani vanhemmuudesta haaveilusta on maalta mummolan tuvasta; suunnittelin, että aikuisena miun perheessäni on vähintään 3, mielellään 5 lasta –ulkomailta adoptoituja (en tiedä miksi, tai mistä tämä haave tuli...). Tätä haaveillessani olin ehkä 5-luokkalainen.
24.  Muita haaveitani on nuoresta lähtien ollut maailmanympärimatka.
25. Kumpikaan näistä haaveistani ei ole toteutunut. Vielä.
26.  Nykyään toivoisin pääseväni asumaan joksikin vuodeksi ulkomaille.
27.  Toivoisin saavani omakohtaista perspektiiviä ulkomaalaisena elämiseen ja maahanmuuttajuuteen.
28.  sekä toivoisin tietenkin voivani tutustua kunnolla uuteen kulttuuriin, ihmisiin, maahan, kieleen sekä olla osa tuota kaikkea.
29.  Nautin oppia uutta. Vaikka se vanhan muokkaaminen toisinaan onkin haastavaa:)
30. Matkusteluillani olen kokenut paljon ahaa-elämyksiä;
31. Japanissa sain mm. kokea miltä tuntuu olla silmin nähden erilainen –massaan ei pystynyt häviämiään.
32. Intiassa ymmärsin miten Lännellä olisi paljon opittavaa Idästä – miten Itä ja Länsi voisivat tukea toisiaan.
33. Ihmettelen miksi Lännessä tunnutaan yhä opettavan maailmankuvaa, missä me Länsimaat olemme erehtymättömiä ja sivistyneitä. Mitkä ominaisuudet jäävät siis lopulle ”ei-länsimaalaiselle”-maailmalle? Vastakohdatko? Erehtyväisyys ja sivistymättömyys? Eli jonkin puutetta –mitä siellä on silloin noiden tilalla?
34. Kuten huomaat; menen pohdinnoissani usein pintaa syvemmälle. Olen suorasukainen ja karrikoin asioita.
35. Nautin myös kauneudesta ympärilläni.
36. Vaikka kodin siistinä ja järjestyksessä pitäminen onkin miulle suuri haaste.
37. Toivoisin kotimme olevan selkeä, valoisa ja pelkistetty.
38. Valitettavasti sitä se ei ole. Vielä.
39. Mutta vaikka kotonamme vallitseekin usein tavarakaaos ovat ystävät ja uudet tuttavuudet meille aina tervetulleita.
40. Ystävät ovat minulle perhettäni.
41. Keskustelut auttavat minua ymmärtämään sitä miten muut näkevät maailman
42. ne ovat oppimista
43. ja uusia oivalluksia.
44. Olen opiskellut ammatin, mutta en ole tehnyt sitä työkseni koskaan.
45. Olen työskennellyt kotiäitinä 11 vuotta.
46.  Rakastan työtäni.
47. On kunnia saada kasvattaa lapsia.
48. Olen kiitollinen siitä, että miulla on ollut mahdollisuus jäädä kotiin lastemme kanssa.
49. Edelleen haaveilen saavani joskus lisää lapsia.
50. Aika näyttää toteutuuko tämä toive :)
51. Olen ollut partiolainen.
52. Viimeinen partiotapahtuma mihin osallistuin oli kansainvälinen suurleiri Jamboree Hollannissa.
53. Sitten muutin uudelle paikkakunnalle opiskelemaan ja partio jäi.
54. Olen harrastanut lavatansseja ja jenkkitansseja.
55. Haaveilen aloittavani tanssimisen uudelleen.
56. Nautin tanssimista.
57.  Olen myös askarrellut ja tehnyt helmikoruja. Nykyisin satunnaisesti.
58.  Tällä hetkellä harrastukseni taitavat olla opintopiirit ja ystävien tapaaminen.
59. Rakastan valoisia kesäöitä <3
60. Silloin en malttaisi mennä nukkumaan sillä kesä on liian lyhyt nukuttavaksi.
61. Silloin kun alunperin kirjoitin tämän postaukseni linnut lauloivat ja päivä valkeni uudelleen (kellon ollessa 2)
62. Minusta on kasvanut yllättävän positiivinen ihminen.
63. Koetan nähdä haasteissakin niihin kätkeytyvän ymmärtämisen ja uuden oppimisen mahdollisuuden.
64. Useimmiten onnistun siinnä.
65. Uskon Jumalaan, koska se on minusta loogista.
66. Ja siihen, että meillä kaikilla on kykyä totuuden itsenäiseen etsimiseen.
67. Haluaisin elää elämäni niin, että minusta on hyötyä ihmiskunnan kehitykselle.
68. "Think globally -act locally"- sloganissa on paljon perää :)
69. Nautin syvistä keskusteluista
70.  Ja useimmiten pyrin kääntämään keskustelut henkisiin aiheisiin
71.  Mutta toisaalta minusta henkisiä aiheita ovat mm. Kasvatus, maailman tila, tulevaisuus, haasteet ja niistä oppiminen.
72. Uskon kaikkien ihmisten tasavertaisuuteen.
73. Uskon tieteen ja uskonnon olevan linnun kaksi siipeä, niiden tulisi olla tasapainossa keskenään, jotta lintu kykenisi saavuttamaan sen mahdollisuudet.
74. Viime aikoina olen tarkastellut perheemme ruokavaliota. Mm. missä määrin elävä ravinto tulisi ruokavalioomme? Ja olisiko miusta siihen muutokseen tässä vaiheessa, vaikka mieleni tekisikin kokeilla?
75. Olen ollut todella nirppa syömisteni suhteen
76. Hauska huomata miten olen oppinut syömään muutakin kuin leipää :D
77. Mie en kestä epäoikeudenmukaisuutta
78. Mie haluan ”korjata” asiat
79. Sadan asian kertominen itsestään onkin aika paljastavaa hommaa - en siis taaskaan osannut kertoa "helposti sulavia" asioita :)
80. Haluaisin oppia tahdikkuutta.
81. Kärsivällisyys ei ole vahvuuteni, mutta olen kehittynyt siinnä lasten ja elämän myötä.
82. Vahva oikeudenmukaisuudentaju lienee vahvuuksiani.
83. Nautin voimakkaista väreistä.
84. Kauniita värejä ovat myös; auringon kirkkaus, Intiassa naisten sarien ja punjabien kirkkaat värit, tumman ihon pinta, aidon punapäisen ihmisen värimaailma, valkovuokkomeri keveydessään sekä luonnon kesäinen vehreys. muutamia mainitakseni.
85. Esikoiseni sai ensimmäiset pikkiriikkiset pisamansa tänä keväänä.
86. Tyttäreni muistuttaa ripeydessään, fyysisyydessään sekä ulkonäöltään minua.
87. Nuorimmaisemme on oranssipäinen ja jo nyt pisamainen.
88. Minua kiehtoo se, miten tuo ominaisuus hyppäsi useamman sukupolven ylitse;  Mieheni isotäti oli suvun ainoa oranssitukkainen.
89. Esikoiseni tummuus lähentelee romanipiirteitä – mietin, että onkohan suvun Karjalasta tulleessa haarassa ollut romaniverta
90. Olisi ihana tietää, mutta se lienee edelleen asia josta ei puhuta?
91.  Lapsemme ovat tottuneet erilaisiin ihmisiin ympärillään
92.  Heille ihonväri ei ole mikään erityispiirre, johon he kiinnittävät huomiota – huomasin sen ilokseni kun tarhalle tuli uusi opettaja Bahamalta. Nuorimmaisia kiinnosti kyllä tietää miksi hänellä oli erilainen (leveähkö) nenä?
93. Ihmettelen myös, että koskahan julkinen keskustelu siirtyy vaiheeseen jossa ymmärretään suomalaisuuden pitävät jo nyt sisällään monenlaisia ihmisiä ja kulttuureita?
94. Ja ennätänkö mie näkemään ajan, jolloin että erilaisuus onkin rikkautta, eikä uhka itsemme hukkaamiselle?
95. Olen nuoresta lähtien hakeutunut tilanteisiin missä saan tutustua erilaisiin ihmisiin.
96. Nautin ihmisistä.
97.  Mutta silloin tällöin minäkin kaipaan hiljaisuutta ja rauhaa
98. Ennen menin silloin metsään kävelemään, vaeltamaan
99.  tai luin hyvän kirjan. Yhdeltä istumalta. Vaikka siinä menisi koko yö.
100. Siitä syystä en juurikaan lue enää. En halua aloittaa kirjaa, mikäli en saa lukea sitä läpi. Heti :D. Vaikka olen erittäin nopea lukija, en jaksa seuraavaa päivää lasten kanssa jos en ole ennättänyt nukkumaan :D

No jopas. 100 tulikin täyteen vaikka epäilin sitä suuresti. Tästä taisi tulla lista itselleni. Mutta jos jaksoit lukea tänne saakka – olisi mukava jos jättäisit merkinnän vierailustasi :)

lastenvaatepostaus?

Mie olin niin suunnitellut, että tänä syksynä meillä vielä Tiuku ja Taiga puetaan samanlaisiin Ticket to Heaven haalareihin... oli hankittu asusteetkin vimosen päälle :)

Tiukuseni syysvaattet olisivat voineet näyttää tältä :)

Tässä taas Taigan asusteet Uffon kaveriksi :)

Mutta kuinkas sitten kävikään? Neito sovitti haalariaan ja totesi itkuisesti sen olevan AIVAN LIIAN ISO -tai haalarihan oli sopiva, mutta neito on niin hoikka, että se hukkuu sinne haalariin :(.

Joten pitkin hampain kaivoin viime kevään Reimatecin kaapin kätköistä. Alkaahan se olemaan nafti, mutta menee vielä hetken... se on sellainen lime-muta. Ihan ok, mutta hiukan harmittaa... Kerrankin oli asusteet hankittu vimosen päälle ja haalarit oikeasti unisexiä :) No joo. hiukan turhamaistahan tämä on :)!

 Nyt joudun laittamaan tuon ihanan turkoosin haalarin kiertoon. Olen jo useanpana päivänä saada Huutonettiä ottamaan vastaan miun ottamia kohteita, mutta jostain syystä niihin ei tartu kuvat?! Onkohan tätä samaa vaivaa muillakin, vai onko kyseessä jokin miusta lähtöisin oleva vika :O?

Sauna

Lupasin ottaa kuvia valmiista saunasta -tässä niitä nyt olisi <3

Vanhasta saunasta jäi jäljelle vain tuo ikkuna :)

Tuota saunaa suunnitellessa reilut 3 vuotta takaperin lapset olivat vielä niin pienie, että silloin alatasoa olisi tarvittu lasten leikkeihin -nyt lapset kykenevät jo istumaan lauteilla leikkimässä. Mutta ainakin meillä on riittävästi jalkatilaa :)

Tuossa nurkassa on ledivalo, jonka valo siivilöityy ylospäin :)

Sähkökiuas -mutta sauna on sen verran korkea, että jopa miun kaltainen huono saunoja viihtyy tuolla, sillä happea riittää :)

Tuo kiviseinä on niin kaunis, ja se näyttää aidolta -siitä on vaikea erottaa missä kivilaattojen rajat oikasti ovat. Näyttää kuin tuo seinä olisi oikesti pikkuisista kivistä koottu :)

Tapahtui bloggaamisen kesätauolla

Olohuone valmistui. Ja katso minkä ihanan lampun löysin Vaihtokalusteesta <3

Makuuhuoneeseen löysin valkoisesta tilasta ihanan pehmeän sänkypeiton (ja ei, meillä ei edelleenkään ole sänkyä, mutta onneksi sentään kaunis sänkypeitto :D) Ja samalla kun löysin juuri täydellisen sänkypeiton, siirtyi edellinen sängyllä ollut kangas seinälle. Katsos;

Yllättävä. Mutta toimii :)

Saimme siis olohuoneen valmiiksi ja siirryimme saunan tekemiseen. Tai rehellisyyden nimessä on toki korjattava tuota lausuntoa :D. Saimme olohuoneen valmiiksi ja Mies siirtyi rakentamaan saunaa! Josta tulikin aivan ihana <3 

Katso vaikka;

Laitan lisää kuvia saunasta myöhemmin, kunhan muistan valokuvata sitä nyt kun se on kokonaan valmis! (Huomasin näet, että tuossa kuvassa puuttuu vielä mm. selkänojat)

Aurinkoisia syyspäiviä toivotellen, pikkuthti

Olkkari valmistuu * The living room is getting ready :)

Mies sai justiinsa koottua tuon Ikean hyllykön (siksi siis nuo lasten huoneen matot ja sänkypeitto sekä työkalupakki tuossa kuvassa). Mutta huomaatko; katto ja seinät ovat nyt VALKOISET ja kirjahyllyn takaseinä on basilikan värinen!!! Huoneeseen tuli niin valtavasti valoisuutta ja lisää tilaa <3 Mutta uudet värit seinillä ja katossa aiheuttivat sen, että lattiakin piti maalata! Joten viime viikolla olkkarin lattia sai Betolux-käsittelyn. Värinä Basaltti, jonka tuo auringon valo kuvassa vaalentaa. Lapsilla on ollut hauskaa, sillä uusi lattia heijastaa heidän kuvansa :)

* Hubby just got the Ikea book shelf ready (that's the reason for the carpets from the kids' room and the toolbox there in the pic). Notice; the ceiling and the walls are WHITE and the wall behind the book shelf is painted with the paint color called basil!!! We've got soooo much more space and light to the room with the new colors <3 Althou the new colors on the ceilings and the walls made the old pine wood floor look so dark and OLD -so we decided to paint that too. Now the color of the floor it's called Basalt (the sun makes it look lighter gray in the pic than it actually is). Kids have been enjoying the new floor, because it's reflecting their pictures :)

KESÄ!

Suomessa on oikea kesä <3 - Finally a real Summer here in Finland <3

Mie nautin näistä kesäkeleistä ihan suunnattomasti. Ja vihdoin on saavutettu lämpötilat, joissa miun ei tartte käyttää villasukkia ja voin nukkua pelkällä lakanalla. Kerrankin miun ei ole kylmä :D

I'm enjoying these summer days enormously. And finally we have reached the temperature when I don't need to wear woolen socks -and i can sleep just with the bed sheet. For once I'm not cold :D

Mie palaan opintojeni pariin, jotta voin viikonloppuna taas lomailla. Olimme viime viikon lomailemassa, joten remppa ei ole kauheasti edistynyt, mutta näistä lisää myöhemmin :)

I have to get back to my studies to be able to have a few days of on the weekend. On last week we were on holiday, so the renovation of the house didn't really progress... but i'll tell more about those later :)

valmis! * ready!

Makari valmistui! No niin, sänkyähän meillä ei vielä ole, mutta kunnes sen saamme nukumme lattialla patjoilla :)
* The bedroom is ready! Well ok, we don't have the bed yet, but until we'll get the new one we are going to sleep on the mattresses :)

Pikkuvessan koeajossa huomasimme, että kun talossa on 6 lasta, niin vessan seinät eivät ole enää valkoiset sen jälkeen kun he ovat käyneet käsien pesulla -eli huomenna piipahdan selvittelemässä laatta- ja lasi-/pleksivaihtoehtoja, joilla alaseinän ja altaan ympäryksen kenties voisi suojata :)?

* the little toilet on the entrance hall is almost ready too. But after 6 kids went to wash their hands in there the wall wasn't all white anymore -so tomorrow i have to figure out how to cover the wall for the future... maybe some glass or tiles there:)?

Mie oon niin iloinen tuosta valmiista makarista <3 I'm just so happy for the ready bedroom <3

Mitäs mie nyt teen? (ideoita otetaan ilolla vastaan)

Tänä iltanan olemme päässeet remontissamme tähän pisteeseen :) Makarissa Lundiat ovat palanneet paikoilleen, ja eteen tulevat verhot ovat pesussa, jotta voin huomenissa (?) ommella niihin päärmeet ja saattaa ne paikoilleen hyllyjen ja vaatepinojen eteen. Makuuhuoneen tilanteeseen olen hyvinkin tyytyväinen, mutta tuo pikkuvessa! 

Pikkuvessa sijaitsee eteisessä, etuoven läheisyydessä. Eli kyseessä on vessa, johon vieraat oletettavasti jossakin vaiheessa tulevat kurkistamaan. Ja miulla on ongelma; nuo viemärin putket ovat vain niin RUMAT. Miten ne saa piilotettua katseilta? Alunperin ajatuksissani kun oli, että tuo viemäriputki olisi sellainen sievä kromattu putki -ja hajulukko sijaitsisi alahyllyn alapuolella... Miten ihmeessä mie sellaista kuvittelin?! No tältä vessassa nyt näyttää. Ja toivoisin teiltä lukijoilta hyviä vinkkejä mitä tälle tilanteelle voisi tehdä? Vai onko tilanne toivoton ja siihen on vain sopeuduttava? Mietin että jos käsipyyhkeen laittaisi seinäkoukun sijasta sellaiseen putkeen, jonka kiinnittäisi ylähyllyn alle? Se peittäisi tuon kamalan hajulukon... mutta se ei ole siltikkään kaunista katsella :( Toinen ajatus jota olen pyöritellyt olisi sellainen "rimoitus" -ikään kuin minikokoinen terassin sivuilla käytettävä "seinus". Odotas; Sokerihelmellä on juuri sellainen ulko-ovensa vieressä... siis tietenkin vessassamme tuo voisi olla sellainen minikokoinen -ja vain allaskohdan edessä. Mitäs sanotte? Haihattelenko vain? Olisiko parempia ja käyttökelpoisempia ideoita :)?

Kameralta löytyi myös tälläisiä otoksia remppapäivästämme :)

Neito sai uudet kengät ja ikuisti ne jalassaan :)

Pikkuveli karkasi pyöräilemään ilman kypärää:(

Esikoinen kuvasi kukkasen ja oman varjonsa :)

Oikein lämmintä ja onnellista viikonloppua teille kaikille <3 

Meillä huomenna luvassa vain hiukan viimmeistelyä ja sitten rannalle piknikille ja grillaamaan koko päiväksi! (Tänne kun luvattiin lämmintä ja aurinkoista... toivottavasti lupaus täyttyy :)!)

uusi harrastus

Remppa jatkuu sekä meiän makkarissa että pikkuvessassa. Hiontapölyä leijailee makarissa valkoisenaan, hengityssuojaimen käyttö on tullut viimepäivinä tutuksi :D. Pikkuvessa odottaa allastasoa. Sen liimapuulevyt saivat eilen pintaansa kauniin ruskean puuvahan (tai sävy syntyi sekoittamalla 3 sävyä keskenään). Tänään vuorossa olisi siis allastason rakentaminen ja mahdollisesti myös altaan ja hanan kiinnitys? Miulla sormet jo syyhyävät päästä kiinnittelemään sisustustarroja seinälle ja laittamaan kaikkea vuosien varrella tuota tarkoitusta varten hamstraamaani paikoilleen. Pian!

Mutta se uusi harrastus, josta mainitsin! Mieheni aloitti geokätköilyn, jotta hänelle tulisi taas jokin mielekäs syy pyöräillä ja käydä lenkillä. Miellä ei ole GPS:ää, vaan Mies selvittää koordinaatit nettikartasta ja sitten pyöräilee sinne... Joitakin viikkoja sitten myös Esikoinen, Tiukuseni sekä Taiga alkoivat viettää isi-lapsi-aikansa metsässä ja lähiseuduilla geokätköillen. Viimeisimpänä lisänä mukaan tulin mie. Eilen iltapäivällä saimme tarpeeksemme kotona kököttämisestä ja suuntasimme kotiseutumatkailulle - lähiseutujen mielenkiintoiset yksityiskohdat paljastuvat lapsille ja aikuisille ihan uudella tavalla. Ja muistammehan kaikki miten mielenkiintoista oli lapsena leikkiä aarteen etsintää! Ajatella; nyt sitä aarretta ei tarvitse vain mielikuvitella, vaan vinkkien perustella maastosta löytyy oikesti Aarteita :) 

Mie tykkään! 

Painajainen?

Tänään aamusta näin ihanaa unta; olin pakkaamassa kaikkia ihania kesäisiä vaatteita (myös sellaisia kaunokaisia, mitä miun kaapistani ei oikeasti löydykkään...) tietoisena siitä, että muutaman tunnin kuluttua pääsen kollegan kanssa lentämään konferenssimatkalle jonnekkin lämpimään. Unessa aurinko paistoi ja olin aivan lomalle lähtötunnelmissa. Mahan pohjassa kipristeli mukavasti - odotin lentoon pääsyä:). Sitten muistin, että tällä kertaahan Mieheni ei olekkaan tulossa mukaan reissuun, ja miun pitääkin muistaa ottaa itse passini. APUA! Tässä kohdassa tunnelma muuttui; hikeä pukkasi ja sydän meinasi pompata ulos rinnasta. MIULLA EI OLE PASSIA! Säpsähdin hereille ja totesin, että miun Todellakin on Pakko hommata se passi! Tämä oli jo toinen tämän tyyppinen uni pienen ajan sisällä... Oliko tässä totuus takana?

Jep, viime tammikuussa olimme esikoisen ja Mieheni kanssa Helsinki-Vantaalla lähdössä reissuun. Kun virkailija, joka oli parhaillaan tarkastamassa lentolippujamme totesi; "tämä 1 passi ei ole enää voimassa..." Oi ei! Miun passini oli umpeutunut edellisenä syksynä. Eikä miulla ole edes EU-ajokorttia, sillä korttini on hiukan vanhempaa vuosikertaa... Mietimme nopeasti vaitoehtoja; pikapassi? mie jään Helsinkiin viikoksi ja pojat lähtevät? Virkailija meni takahuoneeseen ja neuvoteltuaan Jonkun kanssa tuli kertomaan, että saan omalla vastuulla lähteä. Mitä?! Voinko? Mutta eihän miulla ole mitään voimassa olevaa henkilöllisyystodistusta mukana...? Mutta niin siinä kävi; olimme lentämässä Keski-Eurooppaan toiseen EU-maahan ja vuokraamassa sieltä auton matkataksemme vielä kolmanteen EU-maahan ja mie pääsin matkaan ilman passia. Hiukan kyllä jännitti paluumatkalla pääsenkö myös kotiin :) Pääsin!

Mutta eipä kannata luottaa hyvään tuuriin toistamiseen :) Eli tällä viikolla ohjelmassa on paitsi remppaa mutta myös vierailu Poliisilaitokselle passiasioissa!

Valkoinen katto

Ihanaa! Meiän makarissa on vihdoin valkoinen katto! Ja eihän se ollutkaan paha urakka, vaikka sitä hiukan etukäteen kauhistelinkin :)

Kun ostimme Kotimme 5,5 vuotta sitten olivat useimmat seinät verhoiltu säkkikankaalla. Kaikki katot ja  lattiat sekä olohuoneen seinät ovat vuodelta -70 olevaa tummunutta mäntylautaa. Pikkuhiljaa olemme remontoineet Kodista oman näköistämme.

Tämän viikon urakkana on makarimme; Katosta valkoinen, ikkunaseinälle remonttikyprokit (jotta saamme lasikuitutapetit ja muut piiloon) ja seiniin valkoinen maali. Sitten pääsemme sisustamaan <3

Tuo mäntylauta on niin tummunutta, että en ole varma riittääkö 2 maalikerrosta sen valkoiseksi tekemiseen. Mutta onneksi kyseessä on käsittelemätön ja vanha lauta, joten mitään pohjakäsittelyä katto ei vaatinut. Tässä alemmassa kuvassa katto on maalattu vasta kerran, mutta huoneesta on tullut ihanan valoista <3 Mie niin tykkään!

Nyt mie menen laittamaan muksut  nukkumaan. Mukavaa illan jatkoa :)