listoja

Tämä vuodenaika nostaa listaihmisen minussa pintaan :D

on To-Do-Listoja, lahjalistoja, muistilistoja, kouluhommalistoja, ruokakauppalistoja. On listoja joista saa yksitoisensa jälkeen yliviivata hoidettuja hommia. On listoja joissa muistettavat kohdat vain lisääntyvät. On listoja joiden tekemisestä nauttii ja on listoja jotka tuntuvat painavilta niihin sisältyvien velvollisuuksien tähden.

Post-it-lippulappusia on pöydillä, kalenterin välissä, vihkoissa... Mutta nyt myös tietokoneen näyttöruudulla -ei, en sentään sinne ole alkanut lappuja liimailemaan, vaan armaassa Mäckissänihän on muistilappuohjelma <3 Ja miten mie en ollut tajunnut sen olemassaoloa ennen kuin tänään?! Aivan ihana keksintö! Ennen (siis vielä tämä aamuna!) miulla oli käytössäni erillinen kierrevihko, josta kunakin päivänä löytyy ko. päivän muistilappu, esimerkiksi näin:

keskiviikko 22.12.
klo 6.45 herätys
aamupala
klo 7.20 R1 kouluun lähtö
klo 8 Pikkuthti + luomen poisto
T+T juhlavaatteet? Lahjat opeille!
klo 9 koulu/ joulujuhla

kaupassa käynti (Kissan ruoka, kaneli, ...)

Leffa lasten kanssa

klo15 juna-asema
klo18 opintopiiri
klo 20 I. meille

Mutta nyt Kaikki Tuo miun organisoitumisen ja kerkeemisen kannalta olennainen tieto löytyy läppärin näytöltä, läppärin jonka aukaisen joka tapauksessa monta kertaa päivästä, milloin mistäkin syystä. Parhautta! Nyt mie myös tiedän missä miun muistilappuni ovat :D!

Miulla oli synttärit ja sain perheeltä "kissankestävänkukan" :)

Toivotan teille kaikille oikein rentouttavaa lomaa

ja kaikille teille jotka vietätte joulua tahtoisin toivottaa 

Rauhallista Joulua!

Havinoita havisee edelleen, tosin hiukan harvakseltaan ja hiljakseen, mutta kuitenkin :)

haaste

Eryah haastoi miut jo viikkoja sitten miettimään lapsuuttani, mutta vasta nyt saan vastattua haasteeseesi :)


1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen "Mikä sinusta tulee isona?"

jossakin vaiheessa halusin tulla kondiittoriksi, herkkuhiiri kun olen. Mutta en miksi tahansa kondiittoriksi, vaan sellaiseksi joka tekee vain hyviä herkkuja -ja vain ystäville! Hmm... bisnesajattelu ei ole ikinä ollut miun heiniäni :D?

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

Parasta olivat smurffit piirrettyinä telkkarista, sillä aina kun menin kylään erään ihmisen luokse oli hän paistanut pellillisen mokkapaa vain miuta varten, ja sain syödä sitä niin paljon kuin jaksoin, samalla kun katsoin Smurffeja videolta :D
Muita seuraamiani (ja joista tykkäsin ohjelman -en herkkujen vuoksi) olivat myös TaoTao, Kössi Kenguru, Taikuri Savinen, Lohikäärme Justus (joskin Savinen ja Justus olivatkin vaha-animaatioita...),

3. Lempileikkejäsi?

Naapuruston lasten kanssa pelattiin 10 tikkua laudalla, pollaria ja rosvoa sekä pesistä. itsekseni leikin paljon legoilla ja myöhemmin barbeilla. Naapurin poikien kanssa kiivettiin talvisin leikkimökin katolle ja olimme matti nykäsiä ja jari puikkosia hyppiessämme mahdollisimman pitkälle... silloin Nykänen oli vielä ihaltava hahmo...

4. Parhaat synttärisi ja miksi?

Jostain syystä en muista lapsuuden synttäreitäni, ja teini-iässä ne olivat vain tekosyitä kotibileille...
Mutta viime viikolla synttäreinäni sain perheeltä ja ystäviltä lahjaksi upean ja täynnä iloa ja rakkautta olevan päivän. Aamulla yllätyksekseni heräsin kun perhe toi aamupalan sänkyyn, laulun, geisha-rasian ja palmun kera :) Koko päivä oli kiireetöntä onnellista yhdessäoloa ja iltapäivällä ystäviä tuli tupa täyteen -kutsumatta <3 Tuntui niin ihanalta, kun ystävät muistivat ja halusivat viettää aikaa yhdessä!

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?

mie rakastan tanssia, ja olen aina tykännyt voimistelusta, joskaan en ole lapsuudessani harrastanut mitään. Tanssiharrastus astui kuvioihin vasta kaksikymppisenä... mutta vaikken sitä ole aikoihin harrastanutkaan on se aina niin ihanaa, sydäntä sykähdyttävää <3

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?

pakkohan se on myöntää; DINGO :D! 
vaikka parhaiten muistan kyllä ajan, jolloin kuuntelin Hassisen Konetta :) Ismo Alangon laulut ja karisma puree miuhun vieläkin!

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?

Tärkein lahjani ovat lapseni ja tämä perheemme! (miulle ei ole jäänyt mieleeni mitään lahjoja lapsuudesta tahi nuoruudesta, joilla olisi ollut erityistä merkitystä -siksi vastaan näin)

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

Olen unelmoinut saavani lisää lapsia adoption kautta. Tahtoisin myös matkustaa maailman ympäri ajan ja perheen kanssa. Sekä asua joitakin vuosia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.


Mie en laita tätä haastetta enää eteenpäin, sillä tämä onkin tainnut jo keretä kiertämään blogistanin ristiin rastiin -mutta mikäli joku ei tätä ole vielä saanut, ja haluaisi jakaa lapsuuttaan, niin ole hyvä; tässä siulle haaste :)

hiukan maalausta :)

Eteinen sai pintoihinsa uudet Luja-maalit! Nyt mie olen tyytyväinen. Ensinnäkin pintojen puhtaanapitäminen helpottui valtavasti, kun seinät voi vaan pestä ravasta siisteiksi. Ja toisekseen tuo väri on hykerryttävän herkullinen :) Hiukan tosin mietin miten tuollainen murrettu vihreä sopii tuon basilikaisen olkkarin seinän kaveriksi, mutta toisaalta tuo eteisen naulakko on jo nyt hautautunut takkien ja housujen ja reppujen alle :) Joten väriä ei juuri olkkarista näy.

Sama vihreä on myös pikkuvessan väri :)

Pahoittelut sotkusta kuvassa! 

Nuo miun porukoitten vanhat 1970-luvun tuolit ovat samaa murretun vihreää väriäsävyä kuin eteisen sen pikkuvessan seinät! Ennen nuo puuosat olivat valkoiset -mutta nyt ne saivat pintaansa ruskean maalin (viereinen sohva on ruskea). Kokeilimme petsata niitä, mutta pinnasta tuli tosi tumma ja feikin näköinen, joten maalipurkin ostoon! Nuo tuolit ovat aivan ihanat istua -harmi vaan että tuo kuva on noin huono, joten niiden lokoisuus ei kuvasta välity. Kuvasta poistumassa on se rakas ystävämme, joka käytti syyslomaviikkonsa maalaamiseen <3 Kiitos!

Saanko esitellä; keittiön sohvamme <3

 Ja vaikka meillä onkin maalattu, niin tätä emme maalaa! 

Aivan ihana Idätyslaatikko (lapset kysyivät, että tuonnekko ne idut sitten laitetaan itämään? Ei sentään. Miun käsittääkseni idätyslaatikko viittaa ihmisen ituihin?) Kutsutaanko tuollaisia sohvia muuallakin Idätyslaatikoiksi, vai oliko se vain miun mummoni oma sana tuollaisille sivustavedettäville puusohville?

Mutta jotta koko postaus ei menisi ihan vihreäksi (ja turkoosiksi), niin saanko vielä näyttää teille makkarin ovemme?

(ja tuon ylhäällä roikkuvan sähköjohtovyyhdin tarkoitus on muuttua oven päällä olevaksi valaisimeksi sekä valokatkaisimeksi oviaukossa)

"Oi hengen poika! Ensimmäinen neuvoni on tämä: Olkoon sinulla puhdas, hyväntahtoinen ja säteilevä sydän--" 

Säteilevää viikkoa kaikille toivottelee pikkuthti

100 asiaa -ja hiukan asian vierestäkin

1. .Pidän listojen tekemisestä, sillä niiden kautta on muistan ja hahmotan paremmin.
2. Viimeisellä kouluviikolla viime keväänä teetin varhaisnuorilla miellekartan itsestään. Keitä he ovat?
3.  Sen jälkeen keskustelimme siitä, mikä meissä kaikissa on samanlaista.
4.  Tämä ”kerro 100 asiaa itsestäsi” on luonteva jatko ajatuksille erilaisuudesta, samanlaisuudesta sekä jalokivistä sisällämme.
5. Lempilainaukseni on tällä hetkellä; ”Pitäkää ihmistä kaivoksena, joka on täynnään verrattoman arvokkaita jalokiviä. Vain kasvatus voi saada sen paljastamaan aarteensa ja auttaa ihmiskuntaa niistä hyötymään” - Bahá’u’lláh
6. Mielestäni nuo jokaisessa ihmisessä piilevinä, potentiaalisina olevat jalokivet ovat hyveitämme, joita meidän tulisi kehittää läpi elämämme.
7.  Hyveitä on paljon, mutta joitakin mainitakseni; kärsivällisyys, oikeudenmukaisuus, tahdikkuus, ystävällisyys, huomaavaisuus, irrottautuneisuus,…
8.  Miksi puhun hyveistä enkä arvoista? Arvot ovat kulttuurisidonnaisia, mutta sisällämme olevat hyveet ovat samat kulttuuritaustasta riippumatta. 
9. Käytän hyveprojektin ajatuksia työssäni ja koulutan muitakin kasvattajia niiden käyttöön (www. virtuesproject.com)
10. Miuta kiehtoo kasvattaminen ja kasvatus
11. Luultavasti erityisesti siksi, että olen äiti
12. Tullessani äidiksi minusta tuli myös aikuinen
13. Nautin siitä, että olen aikuinen.
14. Minulle aikuisuus ei ole stabiili jämähdyksen tila vaan dynaaminen aika, jolloin olet jo selvillä omista vahvuuksistasi ja heikkouksistasi ja osaat jo kehittää itseäsi tietoisesti.
15. Perheeseeni kuuluvat toinen puolikkaani, rakas ystäväni, Mies <3,
16. empaattinen ja säteilevä esikoinen R1 (11v.),
17. R2, lempinimeltään Tiuku, joka on rohkea ja vauhdikas käänteissään (6v.) sekä
18. Lempeä ja mainiolla huumorintajulla varustettu Taiga (4v).
19. Meillä on myös 2 kissaa, jotka ovat alun perin tulleet löytöeläinkodilta.
20. Olen aina halunnut ison perheen. Mutta tämänkin kokoinen on ihana!
21. Biologinen vanhemmuus tai suvun jatkaminen eivät ole miulle tärkeintä vanhemmuudessa.
22. Tärkeämpää on vanhempana arjessa, iloissa ja haasteissa toimiminen
23. Ensimmäinen muistikuvani vanhemmuudesta haaveilusta on maalta mummolan tuvasta; suunnittelin, että aikuisena miun perheessäni on vähintään 3, mielellään 5 lasta –ulkomailta adoptoituja (en tiedä miksi, tai mistä tämä haave tuli...). Tätä haaveillessani olin ehkä 5-luokkalainen.
24.  Muita haaveitani on nuoresta lähtien ollut maailmanympärimatka.
25. Kumpikaan näistä haaveistani ei ole toteutunut. Vielä.
26.  Nykyään toivoisin pääseväni asumaan joksikin vuodeksi ulkomaille.
27.  Toivoisin saavani omakohtaista perspektiiviä ulkomaalaisena elämiseen ja maahanmuuttajuuteen.
28.  sekä toivoisin tietenkin voivani tutustua kunnolla uuteen kulttuuriin, ihmisiin, maahan, kieleen sekä olla osa tuota kaikkea.
29.  Nautin oppia uutta. Vaikka se vanhan muokkaaminen toisinaan onkin haastavaa:)
30. Matkusteluillani olen kokenut paljon ahaa-elämyksiä;
31. Japanissa sain mm. kokea miltä tuntuu olla silmin nähden erilainen –massaan ei pystynyt häviämiään.
32. Intiassa ymmärsin miten Lännellä olisi paljon opittavaa Idästä – miten Itä ja Länsi voisivat tukea toisiaan.
33. Ihmettelen miksi Lännessä tunnutaan yhä opettavan maailmankuvaa, missä me Länsimaat olemme erehtymättömiä ja sivistyneitä. Mitkä ominaisuudet jäävät siis lopulle ”ei-länsimaalaiselle”-maailmalle? Vastakohdatko? Erehtyväisyys ja sivistymättömyys? Eli jonkin puutetta –mitä siellä on silloin noiden tilalla?
34. Kuten huomaat; menen pohdinnoissani usein pintaa syvemmälle. Olen suorasukainen ja karrikoin asioita.
35. Nautin myös kauneudesta ympärilläni.
36. Vaikka kodin siistinä ja järjestyksessä pitäminen onkin miulle suuri haaste.
37. Toivoisin kotimme olevan selkeä, valoisa ja pelkistetty.
38. Valitettavasti sitä se ei ole. Vielä.
39. Mutta vaikka kotonamme vallitseekin usein tavarakaaos ovat ystävät ja uudet tuttavuudet meille aina tervetulleita.
40. Ystävät ovat minulle perhettäni.
41. Keskustelut auttavat minua ymmärtämään sitä miten muut näkevät maailman
42. ne ovat oppimista
43. ja uusia oivalluksia.
44. Olen opiskellut ammatin, mutta en ole tehnyt sitä työkseni koskaan.
45. Olen työskennellyt kotiäitinä 11 vuotta.
46.  Rakastan työtäni.
47. On kunnia saada kasvattaa lapsia.
48. Olen kiitollinen siitä, että miulla on ollut mahdollisuus jäädä kotiin lastemme kanssa.
49. Edelleen haaveilen saavani joskus lisää lapsia.
50. Aika näyttää toteutuuko tämä toive :)
51. Olen ollut partiolainen.
52. Viimeinen partiotapahtuma mihin osallistuin oli kansainvälinen suurleiri Jamboree Hollannissa.
53. Sitten muutin uudelle paikkakunnalle opiskelemaan ja partio jäi.
54. Olen harrastanut lavatansseja ja jenkkitansseja.
55. Haaveilen aloittavani tanssimisen uudelleen.
56. Nautin tanssimista.
57.  Olen myös askarrellut ja tehnyt helmikoruja. Nykyisin satunnaisesti.
58.  Tällä hetkellä harrastukseni taitavat olla opintopiirit ja ystävien tapaaminen.
59. Rakastan valoisia kesäöitä <3
60. Silloin en malttaisi mennä nukkumaan sillä kesä on liian lyhyt nukuttavaksi.
61. Silloin kun alunperin kirjoitin tämän postaukseni linnut lauloivat ja päivä valkeni uudelleen (kellon ollessa 2)
62. Minusta on kasvanut yllättävän positiivinen ihminen.
63. Koetan nähdä haasteissakin niihin kätkeytyvän ymmärtämisen ja uuden oppimisen mahdollisuuden.
64. Useimmiten onnistun siinnä.
65. Uskon Jumalaan, koska se on minusta loogista.
66. Ja siihen, että meillä kaikilla on kykyä totuuden itsenäiseen etsimiseen.
67. Haluaisin elää elämäni niin, että minusta on hyötyä ihmiskunnan kehitykselle.
68. "Think globally -act locally"- sloganissa on paljon perää :)
69. Nautin syvistä keskusteluista
70.  Ja useimmiten pyrin kääntämään keskustelut henkisiin aiheisiin
71.  Mutta toisaalta minusta henkisiä aiheita ovat mm. Kasvatus, maailman tila, tulevaisuus, haasteet ja niistä oppiminen.
72. Uskon kaikkien ihmisten tasavertaisuuteen.
73. Uskon tieteen ja uskonnon olevan linnun kaksi siipeä, niiden tulisi olla tasapainossa keskenään, jotta lintu kykenisi saavuttamaan sen mahdollisuudet.
74. Viime aikoina olen tarkastellut perheemme ruokavaliota. Mm. missä määrin elävä ravinto tulisi ruokavalioomme? Ja olisiko miusta siihen muutokseen tässä vaiheessa, vaikka mieleni tekisikin kokeilla?
75. Olen ollut todella nirppa syömisteni suhteen
76. Hauska huomata miten olen oppinut syömään muutakin kuin leipää :D
77. Mie en kestä epäoikeudenmukaisuutta
78. Mie haluan ”korjata” asiat
79. Sadan asian kertominen itsestään onkin aika paljastavaa hommaa - en siis taaskaan osannut kertoa "helposti sulavia" asioita :)
80. Haluaisin oppia tahdikkuutta.
81. Kärsivällisyys ei ole vahvuuteni, mutta olen kehittynyt siinnä lasten ja elämän myötä.
82. Vahva oikeudenmukaisuudentaju lienee vahvuuksiani.
83. Nautin voimakkaista väreistä.
84. Kauniita värejä ovat myös; auringon kirkkaus, Intiassa naisten sarien ja punjabien kirkkaat värit, tumman ihon pinta, aidon punapäisen ihmisen värimaailma, valkovuokkomeri keveydessään sekä luonnon kesäinen vehreys. muutamia mainitakseni.
85. Esikoiseni sai ensimmäiset pikkiriikkiset pisamansa tänä keväänä.
86. Tyttäreni muistuttaa ripeydessään, fyysisyydessään sekä ulkonäöltään minua.
87. Nuorimmaisemme on oranssipäinen ja jo nyt pisamainen.
88. Minua kiehtoo se, miten tuo ominaisuus hyppäsi useamman sukupolven ylitse;  Mieheni isotäti oli suvun ainoa oranssitukkainen.
89. Esikoiseni tummuus lähentelee romanipiirteitä – mietin, että onkohan suvun Karjalasta tulleessa haarassa ollut romaniverta
90. Olisi ihana tietää, mutta se lienee edelleen asia josta ei puhuta?
91.  Lapsemme ovat tottuneet erilaisiin ihmisiin ympärillään
92.  Heille ihonväri ei ole mikään erityispiirre, johon he kiinnittävät huomiota – huomasin sen ilokseni kun tarhalle tuli uusi opettaja Bahamalta. Nuorimmaisia kiinnosti kyllä tietää miksi hänellä oli erilainen (leveähkö) nenä?
93. Ihmettelen myös, että koskahan julkinen keskustelu siirtyy vaiheeseen jossa ymmärretään suomalaisuuden pitävät jo nyt sisällään monenlaisia ihmisiä ja kulttuureita?
94. Ja ennätänkö mie näkemään ajan, jolloin että erilaisuus onkin rikkautta, eikä uhka itsemme hukkaamiselle?
95. Olen nuoresta lähtien hakeutunut tilanteisiin missä saan tutustua erilaisiin ihmisiin.
96. Nautin ihmisistä.
97.  Mutta silloin tällöin minäkin kaipaan hiljaisuutta ja rauhaa
98. Ennen menin silloin metsään kävelemään, vaeltamaan
99.  tai luin hyvän kirjan. Yhdeltä istumalta. Vaikka siinä menisi koko yö.
100. Siitä syystä en juurikaan lue enää. En halua aloittaa kirjaa, mikäli en saa lukea sitä läpi. Heti :D. Vaikka olen erittäin nopea lukija, en jaksa seuraavaa päivää lasten kanssa jos en ole ennättänyt nukkumaan :D

No jopas. 100 tulikin täyteen vaikka epäilin sitä suuresti. Tästä taisi tulla lista itselleni. Mutta jos jaksoit lukea tänne saakka – olisi mukava jos jättäisit merkinnän vierailustasi :)

Painajainen?

Tänään aamusta näin ihanaa unta; olin pakkaamassa kaikkia ihania kesäisiä vaatteita (myös sellaisia kaunokaisia, mitä miun kaapistani ei oikeasti löydykkään...) tietoisena siitä, että muutaman tunnin kuluttua pääsen kollegan kanssa lentämään konferenssimatkalle jonnekkin lämpimään. Unessa aurinko paistoi ja olin aivan lomalle lähtötunnelmissa. Mahan pohjassa kipristeli mukavasti - odotin lentoon pääsyä:). Sitten muistin, että tällä kertaahan Mieheni ei olekkaan tulossa mukaan reissuun, ja miun pitääkin muistaa ottaa itse passini. APUA! Tässä kohdassa tunnelma muuttui; hikeä pukkasi ja sydän meinasi pompata ulos rinnasta. MIULLA EI OLE PASSIA! Säpsähdin hereille ja totesin, että miun Todellakin on Pakko hommata se passi! Tämä oli jo toinen tämän tyyppinen uni pienen ajan sisällä... Oliko tässä totuus takana?

Jep, viime tammikuussa olimme esikoisen ja Mieheni kanssa Helsinki-Vantaalla lähdössä reissuun. Kun virkailija, joka oli parhaillaan tarkastamassa lentolippujamme totesi; "tämä 1 passi ei ole enää voimassa..." Oi ei! Miun passini oli umpeutunut edellisenä syksynä. Eikä miulla ole edes EU-ajokorttia, sillä korttini on hiukan vanhempaa vuosikertaa... Mietimme nopeasti vaitoehtoja; pikapassi? mie jään Helsinkiin viikoksi ja pojat lähtevät? Virkailija meni takahuoneeseen ja neuvoteltuaan Jonkun kanssa tuli kertomaan, että saan omalla vastuulla lähteä. Mitä?! Voinko? Mutta eihän miulla ole mitään voimassa olevaa henkilöllisyystodistusta mukana...? Mutta niin siinä kävi; olimme lentämässä Keski-Eurooppaan toiseen EU-maahan ja vuokraamassa sieltä auton matkataksemme vielä kolmanteen EU-maahan ja mie pääsin matkaan ilman passia. Hiukan kyllä jännitti paluumatkalla pääsenkö myös kotiin :) Pääsin!

Mutta eipä kannata luottaa hyvään tuuriin toistamiseen :) Eli tällä viikolla ohjelmassa on paitsi remppaa mutta myös vierailu Poliisilaitokselle passiasioissa!

paluu blogistaniin

Ensin oli kiireitä elämässä. Sitten unohdin blogistanin olemassa olon pitkäksi aikaa, kun reaalielämän haasteet ja kiireet veivät huomioni ja aikani. Mutta tässä mie taas olen -yrittämässä uutta alkua blogin pidossa :).

Kotona tapahtunutta viimeiseltä vuodelta; lapset ovat kasvaneet hurjasti. Esikoinen (pian 11v) on kohta miun mittainen ja jalan koko on jo suurempi kuin miulla. Neitokainen on tiputellut huomattavan määrän hampaita ja muutenkin on jo eskariin valmis. Eihän siihen enää menekkään kovin montaa kuukautta :D. Ja nuorimmaisestamme on kasvanut mainiolla huumorintajulla varustettu nuorimies. Eli vauva-ajat ovat todellakin ohitse meiän perheessä. Mie aloitin opinnot -yhteiskuntakelpoistan tutkintoani 10 kotiäitivuoden jälkeen. Miehen opinnot matelevat kohti loppuhuipennusta ja olen jo haistavani muutoksen tuulet jotka puhaltavat jossain tuolla...

Olen viime päivinä ja viikkoina surffannut paljonkin blogistaanissa. kaipaan uutta ja kauneutta ympärilleni -liekkö syynä opintojen tämän hetken haasteet -ja niiden pakoilu? vai onko se kuitenkin kevät joka siellä jo kolkuttelee :)?

Kaksi rakasta ihmistäni T ja H ovat suunnittelemassa maailmanympäri-matkaa, ja eräänä pysähdyspaikkana heillä on Intiassa, New Delhissä sijaitseva Bahá'í House of Worship. Se on eräs paikka maailmassa missä sielu todellakin lepää :) Olin itse siellä 7 vuotta sitten (niin se aika lentää...) kuukauden vapaaehtoistyössä, palvelemassa -ja siitä lähtien olen haaveillut, että vielä jonain päivänä vien perheenikin sinne.

Intiassa on jotain eritystä, kiehtovaa. Ja vaikka maassa on valtavasti elämää, ihmisiä, ääntä ja hajuja -tuo Kalkajissa, Bahpurissa sijaitseva "temppeli" oli seesteisyyden ja rauhallisuuden keidas. Mielenkiintoinen yksityiskohta joka jäi mieleeni sieltä oli se, että jos paikalliset esimerkiksi hindut halusivat toteuttaa uskonnollisia menojaan, he menivät tietenkin omaan temppeliinsä. Mutta jos he halusivat hiljentyä, rukoilla he tulivat tuonne Bahá'í house of worshipiin:).
Tässä kuva sieltä;

(Kuva on Bahá'í International Communityn sivuilta saatu)

Mutta nyt miun on palattava opintojeni pariin!