Kotona tapahtunutta viimeiseltä vuodelta; lapset ovat kasvaneet hurjasti. Esikoinen (pian 11v) on kohta miun mittainen ja jalan koko on jo suurempi kuin miulla. Neitokainen on tiputellut huomattavan määrän hampaita ja muutenkin on jo eskariin valmis. Eihän siihen enää menekkään kovin montaa kuukautta :D. Ja nuorimmaisestamme on kasvanut mainiolla huumorintajulla varustettu nuorimies. Eli vauva-ajat ovat todellakin ohitse meiän perheessä. Mie aloitin opinnot -yhteiskuntakelpoistan tutkintoani 10 kotiäitivuoden jälkeen. Miehen opinnot matelevat kohti loppuhuipennusta ja olen jo haistavani muutoksen tuulet jotka puhaltavat jossain tuolla...
Olen viime päivinä ja viikkoina surffannut paljonkin blogistaanissa. kaipaan uutta ja kauneutta ympärilleni -liekkö syynä opintojen tämän hetken haasteet -ja niiden pakoilu? vai onko se kuitenkin kevät joka siellä jo kolkuttelee :)?
Kaksi rakasta ihmistäni T ja H ovat suunnittelemassa maailmanympäri-matkaa, ja eräänä pysähdyspaikkana heillä on Intiassa, New Delhissä sijaitseva Bahá'í House of Worship. Se on eräs paikka maailmassa missä sielu todellakin lepää :) Olin itse siellä 7 vuotta sitten (niin se aika lentää...) kuukauden vapaaehtoistyössä, palvelemassa -ja siitä lähtien olen haaveillut, että vielä jonain päivänä vien perheenikin sinne.
Intiassa on jotain eritystä, kiehtovaa. Ja vaikka maassa on valtavasti elämää, ihmisiä, ääntä ja hajuja -tuo Kalkajissa, Bahpurissa sijaitseva "temppeli" oli seesteisyyden ja rauhallisuuden keidas. Mielenkiintoinen yksityiskohta joka jäi mieleeni sieltä oli se, että jos paikalliset esimerkiksi hindut halusivat toteuttaa uskonnollisia menojaan, he menivät tietenkin omaan temppeliinsä. Mutta jos he halusivat hiljentyä, rukoilla he tulivat tuonne Bahá'í house of worshipiin:).
Tässä kuva sieltä;
(Kuva on Bahá'í International Communityn sivuilta saatu)
Mutta nyt miun on palattava opintojeni pariin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti