sunnuntai 7. marraskuuta 2010

lauantaina satoi lunta

Meillä on aina ovet auki ystävien tulla. Joten melkeinpä joka päivä meillä on ystäviä ydinperheemme lisäksi -ja jos meillä on joku käymässä, niin hän on automaattisesti osa perhettämme ja elämäämme. Olipa kyse sitten lasten nukkumaan laitosta tai ruoka-aikana pöytään tulosta :) Joten kun tällä viikolla kävi niin hämmentävä tapaus, että meillä reilun viikon lomaillut ystävämme lähti, eikä ketään muita tullut tilalle kysyivät lapset ihmeissään; "Missä muut ovat?!" Niin. Sitä miekin ihmettelin. Siis sitä, että miksi meillä on näin iso koti, eiväthän 5 ihmistä tälläistä määrää huoneita tarvitse :) Onneksi meillä on suurperhe ystäviemme muodossa <3

(pikkuvessan yksityiskohtia)



Lauantaina  
ihailimme lumisadetta, 
pelasimme Pictionarya, 
saunoimme, 
pelasimme Muuttuvaa labyrinttiä, 
neuvvottelimme mieheni kanssa, 
teimme ruoaksi viiden tähden (kaikki tykkäsivät) "äidin superruokaa",
lapset ovat kikatelleet, leikkineet, neuvotelleet, 
esikoinen on auttanut pienempiään, käynyt kikkailemassa pikkufillarillaan,
neito on palannut mummolasta yökylästä,
nuorimmainen on törmännyt esineisiin useammankin kerran,
Rakkaani on ollut auttamassa ystäväämme puusavotassa
ja
mie... niin mitäs mie olen tehnyt? 
No ainakin puhunut puhelimessa ystävien kanssa, 
järjestellyt kaaoshuonetta (josta tulee esikoisen huone),
organisoinut omaa ja muitten elämää,
tehnyt ruokaa ja pessyt pyykkiä,
pelannut lautapelejä. 
Elänyt arkea perheen kanssa.

Tässä muutama kuva-arvoitus; mitä kuva esittää :)?
Käsittämätöntä kyllä, esikoinen seurasi ajatuksenjuoksuani; 
ensimmäinen kuva vas. yläreunassa on siis suomenlippu (haettu sana: valkoinen), 
seuraava kuvasarja on koira + putki = koiranputki

Arvaa minkä nuorimmainen piirsi pictionaryssä?
Vastaus: jättiläinen -oli niin iso, että paparille mahtuvat vain jalat :D


Mukavaa sunnuntaita :)

7 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Ihana Jättiläinen!:)

Mayo kirjoitti...

Ihailtavaa sosiaalisuutta. Oikeaa elämän vilskettä.
Arvaa, miltä minusta on tänä syksynä tuntunut, kun tyttö löysi poikakaverin ja yöpyy viikonloput siellä tultuaan opiskelupaikkakunnalta. Olen siis YKSIN, kun poikakin on muuttanut.
Anteeksi, en sentään, onhan meillä 2 kissaa ja 1 kani : )

Oivaltavia piirustuksia ja jalkakuva osoittaa, että olet oikeassa asemassa perheessä : )

pikkuthti kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne :)

Leena; tuo lasten maailma ei varmaan koskaan lakkaa hämmästyttämästä -upea ja looginen ajatuksen juoksu sai aikaan jättiläisen :)

Mayo; mie nautin suuresti ihmisistä ympärilläni, ja miun on ihan mahdotonta kuvitella miltä tuntuu kun lapset lentävät pois kotoa... Osaatko jo nauttia omasta ajastasi kissojen kanssa vai kaipaatko lapsiasi suunnattomasti? tai niin, eiväthän ne sulje toisiaan pois :) voi varmasti nauttia elämästä ja samalla kaivata! Miten sie koet yksin olosi?

Mayo kirjoitti...

Tänä syksynä ahdistaa ensimmäisen kerran, kun nuorin hurahti johonkin poikaan. Pitää kiireesti keksiä jokin harrastus, mutta työ tahtoo viedä kaiken energian. Täytyy viritellä ystävyyssuhteet uuteen loistoon : )

Eryah kirjoitti...

Kuulostaa niin ihanalta!

Ma olen kans niita ihmisia, jotka tykkaavat kun ihmiset tulevat vierailulle :)

Vaikka viihdyn kylla yksinkin!

Eryah kirjoitti...

Ja ps. Blogissani on sulle ystavyysviestikapula-haaste :)

Prinsessa ja sen pojat kirjoitti...

jättiläinen on kyllä aivan loistava!!! Miten noi lapset osaavatkin ajatella niin hienolla tavalla :)

Voimia arkeen :)