kommunikaatiorajoitteinen

Tietokoneeni pimeni. Lopullisesti. Ja miusta tuli kertaheitolla suuresti kommunikaatiorajoitteinen, mikä oli toisaalta erittäin vapauttava -toisaalta rajoittava kokemus. Onneksi sain ystävältä hänen läppärinsä muutamaksi viikoksi lainaan, sillä töitäkin pitäisi pysytä tekemään.

Meiän nuorimmainen on siis pian 3-vuotias ja paluu työelämään kodin ulkopuolelle häämöttää. Olenkin pähkäillyt mikä minusta "isona" tulisikaan... Nuorempana (kun edellisen kerran valitsi opinto-/työsektoria) olivat sävelet selvät. Mutta nyt miulla onkin valinnan vaikeus siitä syystä, että kun niin moni asia olisi todella kiinnostavaa! Voisinkohan mie opiskella kaikkea :D? Niin, tiedän kyllä, että tulee nyt on pakko ottaa huomioon jo ikä-, aika- ja rahakysymyksetkin. Perheen ajankäytöstä ja resursseista nyt puhumattakaan. Mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea tällä saralla vielä muotoutuukaan. Tällä hetkellä olen kuitenkin kouluttautumassa vyöhyketarapeutiksi (työ jota rakastan jo nyt) sekä hyve-projektin kouluttajaksi. Ja siihen liittyvä on siis se työ, jota miun pitäisi parhaillaankin olla tekemässä -muokkaamassa tulevan lauantain Hyve-seminaarin ohjelmaa.

Halusin vain kertoa, että kommunikaatiorajoittuudestani huolimatta olen tallessa ja puuhakkaana. Kerron sitten hyve-semman jälkeen lisää tuosta ohjelmasta, joka on eräs erittäin toimiva ja maailmanlaajuisesti käytetty työkalu luonteen kasvattamiselle.

kasvisruoka-aika:)

Kesällä kun palasimme kuukauden Keski-Euroopan turneelta huomasin, ettei miun tehnyt enää mieli lihaa. Pikemminkin ajatus (punaisen) lihan syömisestä sai miut voimaan pahoin. Joten nyt olen tietoisesti kehittänyt ostoslistaani kasvispainotteiseen suuntaan. Onneksi Mies syö mitä vain, joten nälässä sen ei tarvitse olla... Lapset kyllä hieman nirppailevat.

Tänään ruoka-aika oli jälleen kasvisruoka-aika. Ja meillä aika usein ruuaksi laitetaan sitä, mihin kaapista sattuu ainekset löytymään. Tällä kertaa ruokalistalla oli jasmiiniriisiä ja kesäkurpitsa- ananas- sinihomejuusto-kermakastiketta. Hauskaksi tuon ruuan teki maustaminen, sillä kesäkurpitsat maustoin jeeralla (l.juustokumina), kanelilla, kadremummalla sekä garam masalalla. Perään ananakset, kuohukerma sekä sinihomejuusto-nokare. Mie ainakin tykkäsin! Kuvaa siitä ruoasta ei tosin tullut otettua, sillä lautasella ruoka kokeilukeittiömaisuudessaankin oli vain riisiä kastikkeella.

Mies lähti työreissulle Kilttimaahan ja mie suunnittelin yllättäväni sen jatkamalla remonttia omin nokkineni. Hiukan kyllä arkeilen, sillä tahtoisin ilahduttaa rempan edistymisellä mutta osaankohan mie?

Anna hyvän kiertää...

No niin, ensimmäisessä postauksessani mainitsin ihastuneeni Sanskun blogista löytämääni haasteeseen. Mutta juttuhan jäi alkuhaasteiden (ja olemattoman lukijakunnan) vuoksi hiukan kesken. Joten palaanpa nyt tuohon Blogistaanissa kiertävään Pay It Forward - Anna hyvän kiertää -ajatukseen.

"Ajatus on kaunis. Tehdä jotain omin käsin, yllättämään ja piristämään toisia. Pieniä yllätyksiä pitäisi järjestää ystäville useamminkin. Niistä tulee hyvä mieli. Antajallekin."

Olen täysin samaa mieltä. Ja ilolla haluaisin osallistua tähän kierrättämiseen:)

"Osallistumisen säännöt ovat seuraavat: Lupaan lähettää jotain itse valmistamaani kolmelle ensimmäiselle tähän ilmoittautuneelle. Yllätys pitää toimittaa perille seuraavan vuoden aikana eli ensi syyskuuhun 2009 mennessä. Osallistuja kertoo, mistä tapahtuman löysi ja lupaa omassa blogissaan tehdä kolmelle ensin ilmoittautuneelle jonkin yllätyksen."

Eli mie lupaan lähettää kolmelle mukaan ilmoittautuneelle jonkin itse tekemäni yllätyksen. Mutta yhdyn kyllä Sanskun ehdotukseen; josko aikaa hiukan lyhennettäisiin? Vaikka pariin kuukauteen, sillä mie en kyllä malttaisi odottaa kokonaista vuotta:)?

Innostuisko kukaan muu:)?

onnea

Meillä on ilo, onni ja kunnia omata iso perhe. Biologisesti kaikki perheemme jäsenet eivät toki ole sukua toisilleen, mutta henkisesti sitäkin enemmän. Ja nyt pikkusiskoni (ei-bio sellainen) tuli meille viikonlopun viettoon. Lapset ovat onnesta ymmyrkäisinä, minkä sivutuotteena kouluun ei malttaisi lähteä ja tarhassakin on juuri tänään niin kova meteli, ettei sinne millään voi mennä. Ja kurjin homma on tietenkin isoimmille se, että Taiga saa viettää koko päivän Tätinsä seurassa. Oih ja voih:)

Olen onnellinen, että meillä on niin läheisiä ja rakkaita ystäviä, että he ovat tasavertainen osa perhettämme. Haastavuus siinä lienee se sama kuin useissa biologisissakin perhesuhteissa? He asuvat ympäri Suomea ja maailmaa, jolloin heitä ei näe kasvokkain niin usein kuin haluaisi. Toisaalta sitten kun heitä näkee, sie tunnet heidät niin hyvin, ettei kenenkään tarvitse olla vieraskorea, eikä siun tarvitse selitellä mitään. Te vain jatkatte keskusteluja ja yhdessä olemista siitä mihin viimeksi jäätiin.

Kyllä rakkaat ihmiset ovat parhautta!

Rakkaista ihmisistä puheenollen; viimeksi Ooppaheijassa vieraillessamme pääsimme nauttimaan tällaisesta herkusta (kuva lainattu, sillä mehän tuon alkuperäisen kakunkin söimme). Miun tekee kovasti mieli leipoa Tädin vierailun kunniaksi jotain herkkua, joten suklaabahetta tiedossa:)

Kauneutta II

Hänen taulujaan haluaisin kotiimme. Olen myyty:)

Kauneutta

Blogistania jo useita vuosia selanneena, sain "A bit of this and a bit of that" -blogissa esitetystä "haasteesta" vihdoin riittävän syyn ottaa selville miten tälläinen blogi oikein itselle luodaan :)

Sillä mie rakastan kaikkea kaunista. Ja Sanskun heittämä haaste "anna hyvän kiertää", oli niin houkutteleva, että tässä sitä nyt ollaan.

Toinen missä olen kauneuteen törmännyt viime aikoina on tämä
Ja koska meiän kamera ei ole vieläkään yhteistyöhaluinen, joudun tekemään liiankin monta linkitystä, sillä miulle rantautui eilen tälläisiä ihanuuksia; Pöllö rakkaus on jo kaulassani, ja tämä söpöläinen sekä tämä kaunokainen odottavat nauhaan pääsyä.


Tämän kuvassa olevan aarteen laitoin ruskeaan organzanauhaan -ja mielestäni he sopivat yhteen kauniisti.

Miun on opeteltava käyttämään tätä blogia -pyydän satunnaiselta lukijalta anteeksi, sillä alku on hiukan haastavaa.

Nyt kaappaan Taigan mukaani -ja me lähdemme muskariin.