onnea

Meillä on ilo, onni ja kunnia omata iso perhe. Biologisesti kaikki perheemme jäsenet eivät toki ole sukua toisilleen, mutta henkisesti sitäkin enemmän. Ja nyt pikkusiskoni (ei-bio sellainen) tuli meille viikonlopun viettoon. Lapset ovat onnesta ymmyrkäisinä, minkä sivutuotteena kouluun ei malttaisi lähteä ja tarhassakin on juuri tänään niin kova meteli, ettei sinne millään voi mennä. Ja kurjin homma on tietenkin isoimmille se, että Taiga saa viettää koko päivän Tätinsä seurassa. Oih ja voih:)

Olen onnellinen, että meillä on niin läheisiä ja rakkaita ystäviä, että he ovat tasavertainen osa perhettämme. Haastavuus siinä lienee se sama kuin useissa biologisissakin perhesuhteissa? He asuvat ympäri Suomea ja maailmaa, jolloin heitä ei näe kasvokkain niin usein kuin haluaisi. Toisaalta sitten kun heitä näkee, sie tunnet heidät niin hyvin, ettei kenenkään tarvitse olla vieraskorea, eikä siun tarvitse selitellä mitään. Te vain jatkatte keskusteluja ja yhdessä olemista siitä mihin viimeksi jäätiin.

Kyllä rakkaat ihmiset ovat parhautta!

Rakkaista ihmisistä puheenollen; viimeksi Ooppaheijassa vieraillessamme pääsimme nauttimaan tällaisesta herkusta (kuva lainattu, sillä mehän tuon alkuperäisen kakunkin söimme). Miun tekee kovasti mieli leipoa Tädin vierailun kunniaksi jotain herkkua, joten suklaabahetta tiedossa:)