torstai 25. marraskuuta 2010

Kiitollisuus / thankfulness

Amerikassa vietetään Thanksgivingiä (Kiitospäivää) tänään, ja eräs ystäväni loi Facebookissa ryhmän, joka kannustaa meitä näyttämään erityisesti tänään kiitollisuuttamme toisia kohtaan sekä kertomaan sen ihmisille ympärillämme. Kuinka usein unohdammekaan kertoa rakkaillemme, että arvostamme heitä ja heidän ponnistuksiaan?

Tähän kiitollisuuteen liittyy myös mielestäni muistaminen. Haluaisin muistaa rakkaita ja ystäviämme sen vuoksi, että olen heistä kiitollinen, en siksi että se kuuluu asiaan tai se on pakollista. Viime vuonna eräät ystävämme toteuttivat joulumuistamisensa "joulukirjeen" muodossa. Heiltä tuli kirje, jossa he kertoivat mitä heille kuuluu ja mitä he olivat oppineet ja kokeneet kuluneen vuoden aikana. Minua tuo kirje ilahdutti suuresti ja jäin itsekkin miettimään, olisiko se jotain jota mekin haluaisimme tehdä. Useana vuotena olen jättänyt "pakolliset kortit" lähettämättä, sillä olen kokenut valmiiden Tiimari-korttien lähettämisen tyhjäksi toimenpiteeksi. Jos kortteja lähetän, haluan että se tulee sydämestä tavalla, että vastaanottajakin siitä ilahtuu.

Tänä vuonna olen selannut läpi erilaisia nettisivuja, joista voi tilata valokuvakortteja. Viimeisin löytöni oli amerikkalainen Shutterfly-sivusto, joka tarjoaa myös Greetings of the Seasons-tyyppisiä kortteja. Eiväthän kaikki ystävämme vietä joulua, joten minusta olisi huomaavaista laittaa kortti, jossa on huomioitu rakkaudella erilaisuutemme. Miten sitten toivottelisimme suomeksi? Onnellista juhla-aikaa? Vuodenajan terveiset? Onnellista Uutta Vuotta? Olemme kiitollisia teistä? Rakkaat terveisemme? Ja tässä ei ole kyse siitä, että vastaanottajalla ei olisi ymmärrystä joulunvietolle, vaan puhtaasti siitä, että tiedän suomalaisuuden pitävän sisällään paljon erilaisia maailmankatsomuksia ja rakastan heitä sellaisena kuin he ovat. Tiedän, että ystävämme ilahtuvat korteista ja muista muistamisista, lukipa niissa vaikka "Jouluiloa". Tahtoisin kuitenkin ilahduttaa heitä tavalla, joka osoittaa minun arvostavan heidän vakaumustansa osana heitä. Ihan vain rakkaudesta ja kiitollisuudesta, tuollainen pieni huomaavainen ele kun ei ole minulta pois, mutta voi olla suuri asia toiselle <3

(ei ehkä tyypillisin tämän vuodenajan muistamiskukka, mutta kukka kumminkin)

tiistai 23. marraskuuta 2010

haaste

Eryah haastoi miut jo viikkoja sitten miettimään lapsuuttani, mutta vasta nyt saan vastattua haasteeseesi :)


1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen "Mikä sinusta tulee isona?"
jossakin vaiheessa halusin tulla kondiittoriksi, herkkuhiiri kun olen. Mutta en miksi tahansa kondiittoriksi, vaan sellaiseksi joka tekee vain hyviä herkkuja -ja vain ystäville! Hmm... bisnesajattelu ei ole ikinä ollut miun heiniäni :D?

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
Parasta olivat smurffit piirrettyinä telkkarista, sillä aina kun menin kylään erään ihmisen luokse oli hän paistanut pellillisen mokkapaa vain miuta varten, ja sain syödä sitä niin paljon kuin jaksoin, samalla kun katsoin Smurffeja videolta :D
Muita seuraamiani (ja joista tykkäsin ohjelman -en herkkujen vuoksi) olivat myös TaoTao, Kössi Kenguru, Taikuri Savinen, Lohikäärme Justus (joskin Savinen ja Justus olivatkin vaha-animaatioita...),

3. Lempileikkejäsi?
Naapuruston lasten kanssa pelattiin 10 tikkua laudalla, pollaria ja rosvoa sekä pesistä. itsekseni leikin paljon legoilla ja myöhemmin barbeilla. Naapurin poikien kanssa kiivettiin talvisin leikkimökin katolle ja olimme matti nykäsiä ja jari puikkosia hyppiessämme mahdollisimman pitkälle... silloin Nykänen oli vielä ihaltava hahmo...

4. Parhaat synttärisi ja miksi?
Jostain syystä en muista lapsuuden synttäreitäni, ja teini-iässä ne olivat vain tekosyitä kotibileille...
Mutta viime viikolla synttäreinäni sain perheeltä ja ystäviltä lahjaksi upean ja täynnä iloa ja rakkautta olevan päivän. Aamulla yllätyksekseni heräsin kun perhe toi aamupalan sänkyyn, laulun, geisha-rasian ja palmun kera :) Koko päivä oli kiireetöntä onnellista yhdessäoloa ja iltapäivällä ystäviä tuli tupa täyteen -kutsumatta <3 Tuntui niin ihanalta, kun ystävät muistivat ja halusivat viettää aikaa yhdessä!

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
mie rakastan tanssia, ja olen aina tykännyt voimistelusta, joskaan en ole lapsuudessani harrastanut mitään. Tanssiharrastus astui kuvioihin vasta kaksikymppisenä... mutta vaikken sitä ole aikoihin harrastanutkaan on se aina niin ihanaa, sydäntä sykähdyttävää <3

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?
pakkohan se on myöntää; DINGO :D! 
vaikka parhaiten muistan kyllä ajan, jolloin kuuntelin Hassisen Konetta :) Ismo Alangon laulut ja karisma puree miuhun vieläkin!

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?
Tärkein lahjani ovat lapseni ja tämä perheemme! (miulle ei ole jäänyt mieleeni mitään lahjoja lapsuudesta tahi nuoruudesta, joilla olisi ollut erityistä merkitystä -siksi vastaan näin)

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
Olen unelmoinut saavani lisää lapsia adoption kautta. Tahtoisin myös matkustaa maailman ympäri ajan ja perheen kanssa. Sekä asua joitakin vuosia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.


Mie en laita tätä haastetta enää eteenpäin, sillä tämä onkin tainnut jo keretä kiertämään blogistanin ristiin rastiin -mutta mikäli joku ei tätä ole vielä saanut, ja haluaisi jakaa lapsuuttaan, niin ole hyvä; tässä siulle haaste :)

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

lauantaina satoi lunta

Meillä on aina ovet auki ystävien tulla. Joten melkeinpä joka päivä meillä on ystäviä ydinperheemme lisäksi -ja jos meillä on joku käymässä, niin hän on automaattisesti osa perhettämme ja elämäämme. Olipa kyse sitten lasten nukkumaan laitosta tai ruoka-aikana pöytään tulosta :) Joten kun tällä viikolla kävi niin hämmentävä tapaus, että meillä reilun viikon lomaillut ystävämme lähti, eikä ketään muita tullut tilalle kysyivät lapset ihmeissään; "Missä muut ovat?!" Niin. Sitä miekin ihmettelin. Siis sitä, että miksi meillä on näin iso koti, eiväthän 5 ihmistä tälläistä määrää huoneita tarvitse :) Onneksi meillä on suurperhe ystäviemme muodossa <3

(pikkuvessan yksityiskohtia)



Lauantaina  
ihailimme lumisadetta, 
pelasimme Pictionarya, 
saunoimme, 
pelasimme Muuttuvaa labyrinttiä, 
neuvvottelimme mieheni kanssa, 
teimme ruoaksi viiden tähden (kaikki tykkäsivät) "äidin superruokaa",
lapset ovat kikatelleet, leikkineet, neuvotelleet, 
esikoinen on auttanut pienempiään, käynyt kikkailemassa pikkufillarillaan,
neito on palannut mummolasta yökylästä,
nuorimmainen on törmännyt esineisiin useammankin kerran,
Rakkaani on ollut auttamassa ystäväämme puusavotassa
ja
mie... niin mitäs mie olen tehnyt? 
No ainakin puhunut puhelimessa ystävien kanssa, 
järjestellyt kaaoshuonetta (josta tulee esikoisen huone),
organisoinut omaa ja muitten elämää,
tehnyt ruokaa ja pessyt pyykkiä,
pelannut lautapelejä. 
Elänyt arkea perheen kanssa.

Tässä muutama kuva-arvoitus; mitä kuva esittää :)?
Käsittämätöntä kyllä, esikoinen seurasi ajatuksenjuoksuani; 
ensimmäinen kuva vas. yläreunassa on siis suomenlippu (haettu sana: valkoinen), 
seuraava kuvasarja on koira + putki = koiranputki

Arvaa minkä nuorimmainen piirsi pictionaryssä?
Vastaus: jättiläinen -oli niin iso, että paparille mahtuvat vain jalat :D


Mukavaa sunnuntaita :)

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

2 Ken Robinsonin puhetta koulutuksesta

Olen kuunnellut 2 erittäin mielenkiintoista ja valtavan hauskaa puhetta kasvatuksesta ja koulujärjestelmän vallankumouksen tarpeesta (18min/puhe). Tässä teille, jotka olette kiinnostuneita kasvatuksesta (eivätkö kaikki ole:)?) erinomainen ja ajatuksia herättävä (jopa hilpeä) video koulutuksestamme sellaisena kuin se nykyään nähdään, ja millaista sen pitäisi olla tukeakseen kasvuamme tasapainoisesti :)

Ja tässä on Sir Ken Robinsonin follow-up -puhe tältä vuodelta. Upea puhe tämäkin!

(Saunamme valaistus)

maanantai 1. marraskuuta 2010

hiukan maalausta :)

Eteinen sai pintoihinsa uudet Luja-maalit! Nyt mie olen tyytyväinen. Ensinnäkin pintojen puhtaanapitäminen helpottui valtavasti, kun seinät voi vaan pestä ravasta siisteiksi. Ja toisekseen tuo väri on hykerryttävän herkullinen :) Hiukan tosin mietin miten tuollainen murrettu vihreä sopii tuon basilikaisen olkkarin seinän kaveriksi, mutta toisaalta tuo eteisen naulakko on jo nyt hautautunut takkien ja housujen ja reppujen alle :) Joten väriä ei juuri olkkarista näy.

Sama vihreä on myös pikkuvessan väri :)

Pahoittelut sotkusta kuvassa! 
Nuo miun porukoitten vanhat 1970-luvun tuolit ovat samaa murretun vihreää väriäsävyä kuin eteisen sen pikkuvessan seinät! Ennen nuo puuosat olivat valkoiset -mutta nyt ne saivat pintaansa ruskean maalin (viereinen sohva on ruskea). Kokeilimme petsata niitä, mutta pinnasta tuli tosi tumma ja feikin näköinen, joten maalipurkin ostoon! Nuo tuolit ovat aivan ihanat istua -harmi vaan että tuo kuva on noin huono, joten niiden lokoisuus ei kuvasta välity. Kuvasta poistumassa on se rakas ystävämme, joka käytti syyslomaviikkonsa maalaamiseen <3 Kiitos!

Saanko esitellä; keittiön sohvamme <3
 Ja vaikka meillä onkin maalattu, niin tätä emme maalaa! 
Aivan ihana Idätyslaatikko (lapset kysyivät, että tuonnekko ne idut sitten laitetaan itämään? Ei sentään. Miun käsittääkseni idätyslaatikko viittaa ihmisen ituihin?) Kutsutaanko tuollaisia sohvia muuallakin Idätyslaatikoiksi, vai oliko se vain miun mummoni oma sana tuollaisille sivustavedettäville puusohville?


Mutta jotta koko postaus ei menisi ihan vihreäksi (ja turkoosiksi), niin saanko vielä näyttää teille makkarin ovemme?

(ja tuon ylhäällä roikkuvan sähköjohtovyyhdin tarkoitus on muuttua oven päällä olevaksi valaisimeksi sekä valokatkaisimeksi oviaukossa)


"Oi hengen poika! Ensimmäinen neuvoni on tämä: Olkoon sinulla puhdas, hyväntahtoinen ja säteilevä sydän--" 

Säteilevää viikkoa kaikille toivottelee pikkuthti